Lapseton sinkku ei ole perheetön

Suomessa on pikku hiljaa alettu puhumaan jonkin verran perheiden monimuotoisuudesta. Kun puhutaan monimuotoisuudesta perheiden yhteydessä, tarkoitetaan usein sateenkaariperheitä ja uusperheitä, sekä ehkä vapaaehtoisesti lapsettomia eli sitä, miten kaksi aikuista itsessään on jo perhe. Mutta yhdessä asiassa Suomi on perhesuhden kanssa edelleen takapajula ja jopa kehitysmaa: siinä, että monta eri sukupolvea asuu saman katon alla, ja että perheeseen kuuluu muitakin kuin puoliso ja omat lapset.

Suomessa on kunnia-asia kärvistellä yksin. Mieluummin ollaan yksin kuin pidetään yhteyttä sukulaisiin. Sana perhe käsitetään ahtaasti ydinperheeksi, joten jos kyseessä on aikuinen sinkku, tätä kutsutaan nöyryyttävästi perheettömäksi. Perheettömäksi! Ei todellakaan, ei minun kohdallani! Minulla on aivan ihana lapsuudenperhe, jonka jäsenien kanssa olen tiiviisti yhteydessä. jopa päivittäin. Kun Masterchef Australia-kisassa 31-vuotias nainen sanoo kaipaavansa perhettään ja toivoo saavansa heidät Australiaan kanssaan, kukaan ei ihmettele, kun hän ei tarkoita miestä ja lapsiaan vaan vanhempiaan, sisaruksiaan ja kenties muita sukulaisiaan. Muualla maailmassa perheen laaja käsite ja sukulaisten kanssa hengailu on normaalia. Täällä se on jopa lapsellista ja hävettävää - jotain, mistä on päästävä eroon ja joka kertoo ihmisen aikuisuudesta ja kypsyydestä. Monen kohdalla ystävät ovat korvanneet perheen, enkä oikein tiedä, mitä ajatella asiasta. Itse asiassa monessa kielessä ei ole edes sanoja erottamaan perhettä ja sukua toisistaan, vaan niihin viitataan yhdellä sanalla (esim. familia romanistisissa kielissä)!

Ydinperheellä asumisjärjestelynä ei edes ole Suomessa niin pitkää perinnettä kuin voisi kuvitella. Vielä viime vuosisadan alussa etenkin maaseudulla oli yleistä, että samassa taloudessa asui monta sukupolvea. Toki maatalousyhteiskunnassa tämä oli myös käytännön sanelema pakko: töitä oli paljon, joten töitä tekemään tarvittiin paljon ihmisiä. Yleensä myös lapsia oli paljon, ja pienimpiä, jotka eivät vielä voineet osallistua töihin, saattoi isoäiti, anoppi tai joku muu täti kaitsea. Vanhemmat saivat apua lastenhoidossa ja vanhukset virikkeitä, mikä esti syrjäytymisen. Vastaava järjestely on Etelä-Euroopassa voimassa vieläkin, enkä näe siinä mitään taantumuksellista. Päin vastoin olen sitä mieltä, että monen sukupolven yhteiselo tuo elämään joustavuutta ja ymmärrystä eri elämäntilanteita kohtaan. On vaikeampaa ns. kuplautua, jos elinympäristössä on eri-ikäisiä ihmisiä. 

On tietysti eri asia, jos perheessä tai suvussa on ollut alkoholismia, henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai muuta hyväksikäyttöä, joka on kaikin puolin haitallista ja jopa vaarallista kanssaihmisille. Silloin on luonnollisesti hyvä ottaa niin paljon etäisyyttä kuin voi. Lisäksi nykyään monen on pakon edessä muutettava toiselle paikkakunnalle opiskelemaan tai töihin, jopa 16-vuotiaana, jos omalla kotipaikkakunnalla ei ole jatko-opintomahdollisuuksia peruskoulun jälkeen.

Joka tapauksessa mieleni askaroi tänä päivänä seuraavien kysymysten parissa, joihin etsin vastausta edelleen:

• Miksi perhe käsitetään Suomessa niin suppeasti?
• Miksi täällä on normaalia, että vanhempiin ollaan yhteydessä parhaimmillaan (tai pahimmillaan) vain kerran vuodessa?
• Miksi Suomessa saa huutonaurua osakseen, jos vielä yli 20-vuotiaana asuu vanhempiensa kanssa?
• Miksi Suomessa on niin paljon yksinäisiä vanhuksia, joiden luona kukaan ei käy?

Ihmissuhteista, osa 2: miksei se soita?

Seuraavan blogitekstin kehoitan lukemaan pilke silmäkulmassa. ;)

Rohkenen nyt antaa lausunnon, josta moni itsenäinen suomalainen nainen ei tule pitämään, vaan älähtää ärtymyksestä: kyllä se poika/mies tekee aloitteen, jos on kiinnostunut.

Siskot, puhun teille nyt omasta kokemuksesta. Vaikka se kaksilahkeinen flirttailisi ja olisi kuinka ihana, mutta ei pyydä sinua johonkin kahden kesken, hän
a) ei vain ole tarpeeksi kiinnostunut
b) on jo varattu, mutta haluaa pimittää sen (ikävä kyllä tätäkin tapahtuu).

Tykkäsittepä siitä tai ette, mies ei ole koskaan liian ujo pyytämään treffeille. Tunsin joskus hyvin ujon ja hiljaisen pojan, joka kuitenkin onnistui keräämään rohkeutensa ja pyytämään minua treffeille kasvotusten. Reeeespect! Lisäksi, jos miehellä on mitkä tahansa mahdollisuudet saada sinuun yhteys (Facebook, Instagram, Twitter ym.; sama työpaikka, koulu tai seurakunta, yhteinen tuttu, you name it), hän tulee käyttämään sitä. Sinun ei siis tarvitse hermoilla sitä, että ehkä se ei saanut sitä viestiä (kyllä sai), ehkä sillä on niin kiire, ettei se ehdi kysyä (ei ole), ehkä ufo sieppasi hänet (ei siepannut). Tämän tajuaminen otti valtavan taakan pois omilta harteiltani.

Vakavasti puhuen, lopeta kaikki itsesyytökset. Ei kannata vatvoa ja vatuloida jotain keskustelunpätkää päässään loputtomiin ja miettiä, että mitä mä sanoin väärin, koska jos se poika tai mies on kiinnostunut sinusta oikeasti, et yksinkertaisesti voi sanoa mitään väärää. On opittava luottamaan toiseen ihmiseen ja hyväksymään se, ettei kaikki ole omissa käsisäsi - niin ärsyttävältä kuin se tuntuukin. Koska jos jotain pitää pakottaa, siitä ei hyvää tule.

Kyse on myös kunnioituksesta. Selkeä kommunikaatio ja miehen selkeästi ilmaisemat aikomukset tarkoittavat, että hän kunnioittaa sinua. Kunnioitusta EI ole se, että hän pyytää sinua baariin tulevan viikon sunnuntai-iltana, ja lähettää pyynnön Facebookin kautta keskellä yötä. Kunnioitusta EI ole se, että kun pyydät myöhemmin, että tapaisitte mieluummin sittenkin päiväsaikaan, tämä herrashenkilö sanoo "emmä jaksakaan lähtee, mennään joku toinen kerta", mutta toista kertaa ei koskaan tule.

Tietäkää arvonne. Älkää suostuko mihin hyvänsä vain siinä pelossa, että se (uskovaksi itseään kutsuva) mies jättää sinut. Muistakaa, että olette Jumalan prinsessoja, jotka ansaitsevat vain parasta. Jos mies ei sen mukaan kohtele teitä, kyseessä ei ole prinssi vaan sammakko.


Edit: Jos sinä olet kokenut poikkeuksen, joka vahvistaa säännön, ole hyvä ja jaa kokemuksesi kommenteissa!

Näin sen pitäisi mennä: asiaa ihmissuhteista

Poika laittaa viestiä tytölle: "Me ollaan taas unohdettu ne kahvit." Tyttö vastaa, että niin ollaan, ja nyt kyllä pitäisi oikeasti nähdä, kun oli puhetta jo vuosi sitten, hahaa. Ja katso - niin myös käy. Poika ja tyttö sopivat tapaavansa seuraavalla viikolla. Poika ehdottaa tapaamispaikkaa ja -aikaa. 

Sovittuna päivänä poika ja tyttö tapaavat. Poika ja tyttö menevät kahvilaan. Poika tarjoaa tytölle, johtaa keskustelua, ottaa tilanteen haltuun, on mukava ja mutkaton. Poika ja tyttö nauravat usein ja viihtyvät. Tunnelma on rento ja vapautunut, kun ei tarvitse tulkita toisen jokaista äänenpainoa. Kun poika ja tyttö lähtevät omille teilleen, he halaavat ja sanovat hei hei. Myöhemmin illalla tyttö laittaa pojalle vielä viestiä, että kiitos kahvista ja seurasta, oli tosi kivaa. Poika vastaa kuuden minuutin sisällä ja sanoo "Eipä mitään! Oli kiva nähdä. Hauskaa että saatiin aikaiseksi." Tapaamisen jälkeen poika ja tyttö ovat edelleen yhteydessä sosiaalisen median välityksellä (eikä kumpikaan tee katoamistemppua, koska jostain kuvasta tykkääminenhän voisi tarkoittaa sitä, että se toinen haluaa naimisiin, apua, PAKOON!).

***

Ylläoleva tarina on tosi, tosin kyseessä oli ihan vain epäromanttinen kaveritapaaminen. Halusin silti ottaa sen esimerkiksi ja vertailukohdaksi aiheesta nimeltä uskovaiset ja deittailu. Näin sen nimittäion pitäisi mennä: ei hämäriä signaaleja, vatvomista ja pelailua, ei laskelmointia ("jos tykkään tuosta kuvasta, mutta viivyttelen viestiin vastaamisessa, niin en ole liian päällekäyvä"), vaan avointa ja reilua meininkiä. Ei turhaa draamaa. Voiko moinen lunkius olla mahdollista, kun paineet tulevan puolison löytymiseksi saattavat olla kovat ja kandidaatteja harmittavan vähän?

Vastaus edeltävään kysymykseen: kyllä voi. Oma neuvoni kaikille kristityille sinkkutytöille, -pojille, -miehille ja -naisille on, että relatkaa ny vähän! :D Ei se ensimmäinen kahvila- tai leffakäynti tarkoita, että seuraavaksi pitää sopia hääpäivä! Seurustelussa ei ole kyse mistään muusta kuin siihen toiseen ihmiseen tutustumisesta - ja tämän tutustumisen on tarkoitus antaa infoa siitä, haluaako ko. pari mennä naimisiin. Joskus seurustelu päättyy avioitumiseen, joskus ei. Sellaista on elämä. Mutta sitä ei voi tietää, ellei toiseen tutustu kunnolla. Ja tutustuminen taas tarkoittaa sitä kahvilassa ja muualla käyntiä, jutustelua, ajan viettämistä yhdessä.

Ei siis ole mihinkään kiire. Juo se kupponen kuumaa rauhallisin mielin.

Elämäntapainventaario

Hei kaikki!

Blogi on elänyt kesän ajan pientä hiljaiseloa, mutta toivon mukaan syksyn mukanaan tuomat rutiinit auttavat taas saamaan tännekin vähän eloa. Itse olen ollut kiireinen töissä, ja vapaa-aikani olen halunnut viettää muualla kuin koneella istuen.

Seuratessani muutamia ystäviäni Instagramissa huomasin heidän osallistuvan erääseen haasteeseen nimeltä #getlovedup. Itse en Instagram-tilini tietoja täällä jakele, enkä kuvamielessä aio osallistua tätäkään kautta, mutta ainakin ensimmäisten päivien aikana haasteessa on mietitty asioita, joita jokaisen olisi hyvä pysähtyä silloin tällöin miettimään elämässään. Ajattelin siksi kirjoittaa niistä tänne.

Ensimmäisen päivän haaste on elämäntapainventaario. Tarkoituksena on miettiä, minkä pisteen väliltä 1-10 antaisi itselleen elämänalueilla ihmissuhteet, terveys, ura ja hengellisyys.

Olen tällä hetkellä aika tyytyväinen elämääni, ja siksi omat pisteeni olivat aika korkeat. Kerron niistä nyt lisää.

Ihmissuhteissa antaisin itselleni numeron 7/10. Olen viime aikoina toiminut välillä itsekkäästi ja aiheuttanut harmaita hiuksia lähipiirilleni. Minun olisi tärkeä niellä temperamenttini, hymyillä vaikka ärsyttää ja yrittää käyttäytyä ikäni ja asemani mukaisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Minun tulisi muistaa kohdella lähimmäistäni niin kuin itseäni myös niissä pienimmissäkin tilanteissa, ja jos joku käyttäytyy minua kohtaan epäoikeudenmukaisesti, ei se tarkoita, että minun tulee vastata käytökseen samalla mitalla.

Terveydelle antaisin myös numeron 7/10. Olen kesän aikaan syönyt huonosti, korvannut terveelliset ateriat pelkällä ilmalla tai jollain epäterveellisellä välipalalla tai herkulla. Olen nukkunut välillä miten sattuu enkä ole kuunnellut kehoani tarpeeksi. Kuitenkin olen huomannut huonot tapani ja yrittänyt muuttaa niitä, alkanut mennä nukkumaan aiemmin ja alkanut liikkua enemmmän ja säännöllisemmin. Olen alkanut myös syömään säännöllisesti aamupalaa ja tarkkailemaan herkuttelun määrää.

Uralle antaisin numeron 8/10. Olen tehnyt töissä parhaani ja etsinyt keinoja parantaa työskentelytapojani ja tehostaa työpanostani. Lasken mukaan tähän kohtaan myös opintoni, joihin minun pitäisi jo alkaa valmistautua - ensimmäiset luennot alkavat syyskuun alussa, ja kieltenopiskelijana olisi tärkeä hieman kerrata kielioppia ja tutkia materiaalia jo etukäteen.

Hengellisyydelle antaisin jopa numeron 9/10. Jumalasuhteeni on ollut hyvä ja koen itseni läheiseksi Isän kanssa. Olen löytänyt itselleni sisäistä rauhaa ja oppinut paremmin luottamaan siihen, että Isä hoitaa huolehtimisen puolestani. Haluaisin syventyä Raamatun tutkimiseen enemmän ja löytää itselleni tulevana syksynä oman hengellisen piirin tältä uudelta paikkakunnalta. Koen itseni hieman irralliseksi, kun en ole löytänyt vielä itselleni sopivaa seurakuntayhteyttä ja uskovaisten ystävien ryhmää.

Pyydän nyt sinua, hyvä lukija, tarttumaan kynään ja paperiin tai avaamaan kirjoitusohjelman tietokoneella ja miettimään näitä aiheita myös itse. Suositeltavaa olisi tehdä pieni elämäntapainventaario kerran kuussa, jotta pystyt käyttämään energiasi parhaalla mahdollisella tavalla hyvinvointiasi ajatellen. Hyvää elokuuta, hyviä koulun- ja työnalkuja ja viimeisiä kesäloma- tai kesätyöhetkiä. Olkoon syksynne siunattu!

Anna

Onneni ei ollutkaan muiden onni

Kaksi vuotta sitten rakastuin ja opin aivan uudella tavalla mitä rakastaminen, toisen eteen tekeminen ja ystävyys tarkoittavat. Rakkauden myötä kasvoi rinnalleni uusi paras ystävä ja parempi puoliskoni. Tunsin hänen täydentävän niitä ominaisuuksia minussa, jotka muuten olisivat vajavaisia. Neljä kuukautta sitten vastasin elämäni tähän mennessä suuriimpaan kysymykseeni "Mennään!!". Vastaus tuli luonnostaan ja se sytytti sisälleni suuren ilon ja lämmön. Vatsan pohjassa kihelmöi samalla kun mieleni täytti varmuus, tätä halusin, haaveilin ja sain. Kahteen vuoteen olemme saaneet kokea paljon hienoja maistiaisia siitä, mitä loppuelämä on tuomassa tullessaan.

Elimme onnellisessa kuplassa jonkin aikaa kihlauksen jälkeen. Kun koitti päivä kertoa vanhemmilleni, sydämeni pamppaili ja mieleni teki perääntyä. Olin valinnut oman tieni, hyvin erilaisen kuin vanhempani olivat minulle toivoneet ja mitä he olivat itse kulkeneet. Kun pääsin heidän eteensä mieleeni kuitenkin tuli rauha; teen oikein. Ensimmäinen reaktio oli positiivinen, vastaan tuli halauksia ja melko onnelliselta näyttäviä hymyjä. Pian kuitenkin huomasin tuottaneeni pettymyksen, suurta sitoutumistani ei pidetty viisaana ikäni takia ja epäilystä tuotti ettemme ole vielä asuneet yhdessä. 

Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi' on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: 'jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä'. 

Ef. 6:1-3

Paavalin kehotus muistuttaa meitä siitä tosiasiasta, että tämä käsky on voimassa vielä uuden liiton aikana. Tuntuu pahalle, etteivät vanhempani seiso valintani takana. Tuntuu etten ollut heille kuuliainen, tuntuu etten kunnioittanut heitä niinkuin minun kuuluisi. Valitsin kyselemättä oman tieni, lähdin suuntaan joka tuntui minusta parhaalle. He pitävät kumppanistani hyvin paljon, mutta silti en osannut tehdä heidän mielensä mukaan. Vanhempani rakastavat minua. He tahtovat aidosti parastani. Rakastan heitä. Rikoin kuitenkin heidän tahtoaan vastaan tietoisesti ja vielä näin suuressa asiassa. Rikoin heitä vastaan, rikoinko Jumalaanikin vastaan?

Avasin nyt kuitenkin omat siipeni, rukoilin, seurasin Jeesusta ja sydäntäni. Tunnen tehneeni oikein. Tunnen meneväni oikeaan suuntaan. Tunnen kipua siitä, etten voi täyttää kaikkia vanhempieni toiveita. Rukoiltuani olen kuitenkin ymmärtänyt ettei Jumalan tahto ole, että tekisin kaiken vanhempieni mielen mukaisesti. Tunteeni vahvistui, että toimin oikein. Voin samalla kunnioittaa vanhempiani, että seurata omaa polkuani. Kuuliaisuuteen ja kunnioittamiseen riittää, että kuuntelen heidän mielipiteitään ja kunnioitan niitä. Riittää että annan heille mahdollisuuden vaikuttaa tekemisiini, mutta minun ei tarvitse antaa heidän päättää. Ensimmäistä kertaa tunnen hallitsevani elämääni ja olevani vapaampi kuin koskaan, vaikka nimettömässä kiilteleekin sormus.

Välinpitämättömyys lähimmäiselle

Taivaalta pisaroi taas vettä, ilma on harmaa ja kenkien sisällä hiertää kastuneet ja kylmät sukat. Nostan hupun niskaani, painan kasvoni alas. Välillä vilkuilen kulmien alta ympärilleni, mutta kun näen toisen ihmisen lähestyvän minua lasken taas kasvoni. En halua katsoa toista ihmistä silmiin, tuntuu luonnolliselle katsoa pois. En huomaa vanhusta joka astuu kaupan pihalle tai lapsia jotka taivaltavat reput selässään koulusta kotiin. Katson pois huomaamattani. Kohotan sattumalta kasvojani kun nainen kävelee ohitseni. Hän katsoo suoraan silmiini, hiukan hymyilee ja nyökkää. Hämmästyn niin, etten osaa tervehtiä takaisin. 

Vain kaksi kuukautta sitten yritin tervehtiä kaikkia vastaantulevia ja itkin kotona etten ole tervetullut. Koin pelkoa, surua, jopa tuskaa asiasta. Jostakin niin pienestä ja suuresta asiasta kuin tervehdyksestä. Paasasin täällä kuinka tärkeää hymy vieraalle voikaan olla, paasasin ja sitten unohdin oman ohjeeni. En ajatellut että olisin parempi kuin muut, etteivät sanani koskettaisi minua, tulin vain kylmäksi. Sulkeuduin kuoreeni, valitsin kilvekseni kiireen ja aseekseni sen etten ole kenenkään tuttu. Uhohdin hymyn merkityksen. 

Vasta olin ja olen edelleen tällä paikkakunnalla se kenellä ei ole mitään tai ketään. Vastaan ei koskaan tule tuttuja, vain satunnaisia ihmisiä, jonka muistan ehkä joskus nähneeni jossain. Olen se kenestä ei kukaan välitä. Olen taipunut ja murtunut rooliini. En enää edes yrittänyt hymyillä vastaantulevalle, en enää huomannut mummoa, joka tarvitsisi apua ostosten kantamiseen. En enää huomannut ettei kassatäti toivota hyvää päivänjatkoa.

Kol. 3:8-15 Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista.  Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa. Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. 

Neuvoja nuoremmalle itselleni

Syntymäpäiväni tuli ja meni jälleen kerran, ja koska olen lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä, päätin kirjoittaa listan tähän ikään mennessä tarttuneista neuvoista, jotta nuorempi minäni osaisi ottaa opiksi. ...Tai siis, öö, jotta joku muu voisi ottaa opiksi. No joka tapauksessa aion jakaa tässä neuvoja ja opittuja läksyjä, jotka toivoisin tajunneeni jo vuosia sitten, mutta... You live, you learn, lauloi Alanis Morissette aikoinaan. Elämällähän sitä oppii. Täältä pesee, härifrån tvättas:

- Tämä on ehkä tärkein neuvo: älä pelkää niin kauheasti! Olet niin pelokas, niin usein, niin monesta asiasta, ja kaikki ne pelot ovat olleet turhia. Raamatussa sanotaan 365 kertaa eli vuoden jokaiselle päivälle "älä pelkää", ja suosittelen, että otat onkeesi. Ihan oikeasti, kaikki tulee menemään hyvin. Jos tulee aikoja, jolloin kaikki on huonosti (tai ainakin tuntuu siltä), se on vain väliaikaista ja kohta kaikki on taas hyvin. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon (1. Joh. 4:17-18).

- Tämä on sukulaisneuvo edelliselle: Älä murehdi ja huolehdi kaikesta mahdollisesta niin paljoa koko aikaa. Joillekin asioille et yksinkertaisesti vain mahda mitään. Murehtiminen ei auta, koska kaikki tulee aina järjestymään, usko tai älä. Usko mieluummin.

- Tartu jokaiseen tilaisuuteen, jolloin voisit matkustaa. Toista tilaisuutta ei välttämättä aina tule, ei ainakaan saman ihmisen tai samojen ihmisten kanssa. Jätät pari tällaista mahdollisuutta käyttämättä, mikä harmittaa sinua jälkeenpäin.

- Tiedän, että olet kunnianhimoinen, ahkera ja määrätietoinen, ja haluat palavasti opiskelemaan. Se on ihan okei. Mutta yritä nyt hyvä nainen myös rentoutua välillä äläkä pingota niin kauheasti! Olet vielä niin nuori, joten nauti elämästä NYT eikä "sitten kun pääsen opiskelemaan!" Elämästä on lupa myös nauttia, vaikka ei olisikaan saavuttanut tavoitettaan! Usko tai älä, vielä tulee sekin päivä, kun opiskelu ei olekaan se maailman tärkein asia elämässäsi.

- Vaali ystävyyssuhteitasi, mutta älä yritä väkisin pitää yllä ystävyyssuhdetta, joka on jo hiipumassa tai muuttamassa muotoaan. Jotkut sydänystävät ja parhaat kaverit, joihin nyt olet suunnilleen päivittäin yhteydessä, tulevat hiipumaan aikojen saatossa, ja se on ihan luonnollista. Ystäviä ei voi pitää väkisin, jos molemmat osapuolet eivät halua samaa. Tulet saamaan myös uusia, ihania ystäviä (myös seurakunnasta, jihuu!). Muutamat vanhat kaverit/ystävät, joista et ole kuullut vuosiin mitään, tulevat takaisin kuvioihin, ja voitte jatkaa siitä mihin jäitte silloin muinoin. Kuten sanottu, ystävyyssuhteita tulee vaalia, mutta ei pusertaa väkisin. Joskus ne menevät myös omalla painollaan. Ne menevät, niin kuin niiden on tarkoitus mennä.

- Jos jokin kohdallesi tuleva asia ylipäätään on sellainen, jota pitää väkisin vääntää hampaat irvessä, se ei ole kaiken vaivan ja energian arvoista. Päästä irti aikaisemmin.

- Vähän kiusallinen, mutta ehdottoman tärkeä neuvo: älä jää vellomaan ja ruikuttamaan poikien perään. IHAN OIKEASTI. Jos se ei tykkää, se ei tykkää, etkä sinä voi sille tasan mitään. Jos joku poika pitää sinusta, hän kyllä tekee sen aloitteen ja ottaa yhteyttä! Tulet tuhlaamaan jopa vuosia jonkun tyypin perään haikailuun, ja usko minua, ne haikailuun ja jokaisen moikkailun ylitulkitsemiseen käytetyt vuodet ovat hukkaan heitettyä aikaa.

- Älä ota stressiä siitä, miten vietät vapaa-aikasi. Monesti haluat perjantai-iltana vain käpertyä sohvalle hyvän kirjan, elokuvan tai tv-sarjan (tai jopa virkkuukoukun) kanssa, ja sekin on ihan jees. Mistä voikin johtaa seuraavan ja viimeisen neuvoni...

- Älä anna muiden sanella itsellesi, miten sinun tulisi elämääsi elää. Älä aina usko muiden puheita itsestäsi, koska - tadaa - muut ihmiset eivät aina ole oikeassa. On hyvä kuunnella neuvoja, mutta joskus vain sinä itse tiedät parhaiten, millainen olet ja mikä sinulle on hyväksi.


+ Bonus: Ole vähän lempeämpi ja armollisempi itsellesi. Rakasta itseäsi. Tee usein asioita ihan vain siksi, että ne ovat kivoja ja rentouttavia. 

tl;dr:

Älä pelkää. 
Älä murehdi.
Älä pakota. 
Rakasta.


Muistakaa rakastaa itseänne ja toisianne, rakkaat lukijat!

Ps. Näyttääpä negatiiviselta, kun melkein jokainen neuvo on ÄLÄ-alkuinen. Noooo... Sanoma on kuitenkin positiivinen.

Kaukosuhde

Heippa Taivaan Iskä! En aina ihan ymmärrä tarkoitusperiäsi. Tai sitten huumorintajusi on laskenut monella asteella. Vai kertoisitko mikä järki on saada kaksi nuorta rakastumaan ja sitten pitää ne surkeiden kulkuyhteyksien takana toisistaan? Onko pakko? Mitä suunnittelit varallemme? Tiedät meidän pitävän matkustelusta, mutta mieluummin tekisimme sitä yhdessä kuin aina vain toistemme luo! Pilailetko vain kanssamme? 

Yritän muistaa että tutkimattomia ovat tiesi. En ole koskaan kutsunut esiin aamua tai käynyt meren lähteillä, en tutkinut maan ääriä tai laskenut sen perustuksia. (Job 38) En ymmärrä edes pientä murusta siitä mitä sinä Jumalani ymmärrät. Annan elämäni käsiisi. Tee siis niin miten näet parhaaksi, johdata meitä. Poista katkeruus ja murhe sydämistämme, rohkaise ja lujita meitä. Anna meidän nähdä onni ja ilo. Kiitos että olet antanut meille kyvyn rakastaa ja rinnalleni jonkun johon käyttää tätä kykyä. Aamen.

Oma iltarukoukseni on monen monta kertaa kuulostanut edelliseltä rukoukselta. Hajottaa, hajottaa olla näkemättä rakastaan seitsemään viikkoon. Hajottaa kun aikataulut menevät ristiin, eikä ole toiselle aikaa. Hajottaa kun sovitut jutut eivät onnistukkaan ja ikävä painaa päälle. Hajottaa käydä nukkumaan liian tyhjään sänkyyn ja herätä keskellä yötä huomatakseen ettei toinen olekkaan siinä. Kaikkea tuota ei jaksaisi ellei jälleennäkeminen olisi joka kerta yhtä mieletöntä. Kun huulet hapuilevat toisiaan ensikertaa yli kuukauden tauon jälkeen, kun saan tuntea taas lämpösi ja tuoksusi tai painaa taas kädet yhteiseen rukoukseen.

Nyt kun katson taakseppäin hyvin pian (reilu puoli vuotta on lyhyt aika) loppuvaa kaukosuhdetta nousevat mieleeni muutomat "vinkit" joiden avulla meidän suhteemme kesti läpi talven ja toisenkin. Rukousta, rakkautta ja luottamusta voittaneita ei taida löytyä?

a - aikaa, antakaa itsellenne ja toisillenne aikaa. Älkää unohtako omia harrastuksianne tai juttuja joista nautitte. Vaikka tämän takia toiselle jäisi vähemmän aikaa täytyy muistaa kuka itse on. Toiselle täytyy löytää aikaa myös kiireen keskeltä. Vaikka vain yksittäisen viestin verran keskellä päivää, mutta silloin toinen tietää olevansa muistettu ja huomattu. Tasapaino yhteisen ja oman ajan välille.

- anteeksi, opetelkaa pyytämään ja antamaan anteeksi. Ilman tätä vahvinkin suhde kaatuu. Kun asia on kerran puhuttu ja annettu anteeksi ei sitä myöskään saa enää seuraavan vaikean hetken nostaa esille. 

e - esittele, esittele kumppanisi kavereillesi ja perheellesi. Kaikki jaksavat juttujasi paremmin kun tietävät kenestä puhut. Kumppanisi ei ole myöskään silloin enää mystinen, epäilyttävä tai muuten arveluttava. Muidenkin on helpompi luottaa teihin.

h - huomenta & hyvää yötä, et nuku kanssani, etkä ole ensimmäinen, etkä viimeinen asia jonka näen päiväni aikana. On kuitenkin ihanaa tietää, että aamulla herätessäsi olen ensimmäinen asia jota mietit ja illalla viimeinen asia jonka muistat.

- hemmottelu, isoja juttuja ei tarvita, mutta pari kynttilää ja hieronta piristävät varmasti. Rakkaudentunnustus, kehu tai karkkipussi kaupasta toimivat. Meillä reitti sydämeen taitaa parhaiten mennä vatsan kautta.

k - kirjeet, kun postilaatikkoon tipahtaa käsin kirjoitettu kirje tuntuu kuin kumppani olisi lähempänä. Arkiset asiat, saati rakkaudentunnustukset, tuntuvat paljon merkityksemmisiltä kirjeiden kautta. Ihan sama vaikka niissä kerrottaisiin kaikki samat asiat kuin tekstiviesteillä, kirjeet säilyvät, whatsapin viestit eivät. Kuinka ihanaa onkaan myöhemmin muistella suhteen alkua kirjeiden avulla?

- keskustelkaa ja kuunnelkaa, kun fyysiselle kanssakäymiselle ei välimatkan takia ole mahdollisuutta niin puhukaa. Jos keskustellessa aika rientää kuin siivillä, eikä hiljaista hetkeä tule, niin voisi kuvitella ettei yhdessä olessakaan tule vaikeaa löytää yhteistä säveltä.

l - läheisyys, napatkaa toisenne tiukkaan halaukseen kesken askareiden. Hullutelkaa, nostakaa toisenne ilmaan tai nappaa jalasta kiinni kuin pikkulapsi. Olkaa hellästi sylikkäin ja hengittäkää toisienne tuoksua. Porukassa jaksakaa olla irti toisistanne, mutta kun olette kahdestaan, ette voi olla liian lähekkäin. Tapaamisen aikana täytyy kerätä tarpeeksi läheisyyttä seuraavien viikkojen - jopa kuukausien ajaksi, ennen seuraavaa tapaamista. 

- luottamus, ette voi vakoilla toisianne. Jos kaukosuhteeseen ryhdyt, on vain luotettava. Jos sitä ei ole, kulutatte itsenne ja toisenne loppuun nopeasti. Puhukaa asiat selviksi, käykää edelliset parisuhteet läpi, kertokaa jos mustasukkaisuus yllättää. Olkaa rehellisiä.

n - nopeat puhelut, päivän paras hetki on kun puhelin pirahtaa kummalliseen aikaan ja huomaa rakkaansa soittavan. "Langan" toisesta päästä kuuluu vain kolme sanaa; "Mä rakastan sua", ennen kuin puhelu katkeaa. Seuraavien tuntien aikana on vaikea olla hymyilemättä.

p - päiväkirja näkemisistä, ikävän hetkellä on ihanaa palata menneisiin. Kun kaikki, ensisuudelmasta tavallisiin koti-iltoihin, on kirjoitettu ylös voi palata mihin hetkeen tahansa ja tarkastella suhteen kehitystä. Nähdä ilot ja surut yksissä kansissa ja miettiä mistä kaikesta onkaan selvitty ja pohtia mistä kaikesta vielä tullaankaan selviämään.

r - rakastakaa ja sanokaa se, vaikka tietäisi toisen rakastavan, on se ihana kuulla aina uudelleen ja uudelleen. Tavallaan vain ihan varmuuden vuoksi ja muistuttamaan miksi tätä kaukosuhdetta jaksaakaan jatkaa. Osoittakaa raukkautenne sanoin ja teoin, ks. kohta n.
- rukous, rukoilkaa yhdessä, rukoilkaa erikseen, rukoilkaa toistenne ja suhteenne puolesta. Rukoilkaa johdatusta, rohkeutta ja viisautta. Rukoillessa voit vahvistua uskossa, vahvistaa liittoanne, nostaa puheeksi vaikeita aiheita ja tutustua puolisosi uskoon. Jos tätä tekstiä lukee joku sinkku niin rukoile tulevan kumppanisi puolesta. Toivota hänelle hyvää ja siunaa hänen elämäänsä jo nyt. 

s - seuraava tapaaminen, sopikaa seuraava tapaaminen nähdessänne. Kun on jotain mitä odottaa jaksaakin paremmin. Voi laskea päiviä, huomata että seuraavaan tapaamiseen on vähemmän aikaa kun edellisestä. Ei ole epävarmuutta ja omat menonsa voi suunnitella vapaammin kun se tärkein - eli tapaaminen on jo kalenterissa paikoillaan. 

t - tavallisia juttuja, tehkää tavallisia juttuja, antakaa toisen tutustua siihen tavalliseen arkeenne. Jos aina tekee jotain uutta, hienoa tai jännittävää, ei kumppaniin tutustu siinä hänen omassa ympäristössään. Pahimmillaan kaukosuhdeen loputtua ja sen ihkaoikean tavallisen arjen koittaessa voi valjeta karu totuus...

- treffit, toisaalta tehkää myös niitä molemmille uusia juttuja! Heittäytykää ja katsokaa toisienne reaktio. Sopikaa treffit, menkää keikalle tai vaikka syömään hienosti niin näette taas kumppaninne uudessa valossa. Vaikka olisitte seurusrelleet jo pidempään, niin saa silti treffeille mennä pariskuntanakin. Arjen ja juhlan välille pitää löytää vain se kultainen keskitie. 

y - yöpaita, kun et ole toisen luona, voi tuoksusi olla. Asia kuten likainen yöpaita voi olla maailman ihanin ja lohdullisin asia. Viimeisenä yhteisenä yönä, voi tyttöystävä nukkua pojan puhtaassa yöpaidassa, jota poika voi käyttää tapaamisen jälkeen ja tytölle voi antaa tapaamisen aikana käytetyn paidan. Jonkun mielestä ehkä ällöttävää, miulle lohduttavaa. 

Minä Jane, sinä Tarzan - eli sukupuolirooleista

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja toisista kulttuureista. Joskus ei-niin-kauan-sitten naisen paikka oli nyrkin ja hellan välissä syystä että mies on luotu perheen pääksi. On vielä monessa paikassa, mikä on syvältä. Raamattua on käytetty perusteena naisen alistamiselle vuosikausia - mutta täysin väärin perustein. Nainen ehkä on (jossain tapauksissa) se herkempi osapuoli, mutta mitään kumoamatona paremmuusjärjestelyä ei ole, ihan oikeasti, olemassa.

Minähän olen aviosäädyssä ollut parisen vuotta ja parisuhdearki on täten kohdannut myös meidän lintukotoamme. Kuinka sitten perinteinen ja ei-perinteinen sukupuolijaottelu kohtaavat kaksiossa?

Lähdetäänpä alkuasetelmista. Meidän kummankaan kotona ei ikinä ole painotettu mitenkään kummankaan sukupuolen paremmuutta tai huonommuutta missään. Tiettyjen elämänvaiheitten ansiosta minusta oli teini-ikään mennessä tullut (vihainen) feministi, mitä olen osittain vieläkin. (Tietyt feministien ajamat "vapaudet" eivät kolahda minun arvomaailmaani - siksi arkailen nykyään sanoa olevani feministi. En minä halua rinnat paljaana kulkea vaikka jotkut pössöt haluavatkin).

Arjessa toteutus on hyvin samanlainen kuin kotona opittu, mutta en syytä siitä patriarkaalismia puoliksikaan niin paljon kuin paremman puoliskoni ja omaa luonnettani. Meillä kotona äiti ja mummu opettivat, että talon, talouden ja päätökset hoitaa nainen, mutta niin, että mies luulee pitävänsä johdot käsissään.  Isäni ja isoisäni tuntien se toimi heillä, mutta meillä sama systeemi pyörii niin, että mies tietää minun pitävän ne ohjat käsissäni.

Raamatussa sanotaan, että mies on perheen pää. Monen mielestä (tästä on keskusteltu) miehen tulee näin ollen sanoa se viimeinen sana perhettä koskeviin asioihin, oli kyse sitten lainan ottamisesta tai verhojen värin valinnasta. Keskusteltiin tästä teologisesti miekkoseni kanssa eräs ilta, ja tulimme tulokseen että on myös ihmisiä, joiden parisuhteessa tämä perheen pää on päättänyt että vaimo saa päättää. Ja meillä se toimii - kumpikin on tyytyväisiä. ;)

Jumala on tarkoittanut kummankin sukupuolen, ihan yhtä lailla, elämään ja tekemään asioita Jumalan kunniaksi. Raamatunluku on itselläni vielä kesken, mutta en ole tähän mennessä törmännyt yhteenkään kohtaan, jossa annettaisiin vastakkaiselle sukupuolelle "oikeus" alistaa naista yhtään minkään takia, ei edes sen, että "mies luotiin ensin" (kyllä, olen kuullut tämän väitteen pari kertaa ihan IRL). Etenkin historiallsessa kontekstissa Raamattua on pidetty yhtenä syypäänä naisen huonoon asemaan. Tietyt uskonlahkot saattavat antaa kuvan kristittyjen naisten "paikasta" kotirouvana, mutta todellisuudessa kristityllä naisella on ihan yhtä suuret mahdollisuudet olla mitä vain kuin kristityllä miehellä. Joku haluaa olla kotiäiti, joku toimitusjohtaja, joku jotain siltä väliltä - ja kaikki tämä on Raamatun mukaan okei. Kun Kirjan ottaa kauniiseen käteen ja lukaisee, niin todellisuus ei aina vastaakaan kuultua ja kuvitelmaa.

Gal. 3:26, 28
"Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. -- Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi."

P.S Sopivasti Emma Watsonkin puhui juuri, ja vielä todella hyvin, tasa-arvosta ja feminismistä. Suosittelen lukemaan! (Teksti löytyy täältä YouTube -linkin alapuolelta kaiken Emma Watson-hehkutuksen jälkeen)

P.P.S Ja tämä vastine!

Sinkun rukous

Herra, 

anna minulle kärsivällisyyttä odottaa. 

Anna viisautta päätöksiin 

ja tarkkanäköisyyttä ihmisen todellisen persoonan
näkemiseen. 

Auta näkemään kulissien ohi. 

Anna lohtua yksinäisyyden tunteisiin

ja mielen lujuutta hillitsemään itseni, 

kun hellyydenkaipuu iskee 

ja lähelläni on kiva mies. 

Auta minua pitämään omat rajani 

ja olemaan lähettämättä vääriä signaaleja (väärille) miehille. 

Anna minulle lempeyttä, 

anteeksiantoa 

ja kypsyyttä, 

jotta en kostaisi kokemiani harmeja 

muille, viattomille miehille.

Auta minua sanomaan ei ja kyllä

oikeissa kohdissa. 

Anna rohkeutta kohdatessani Sinun mielesi mukaisen miehen

ja auta minua pysymään aloillani, 

kun kohtaan jonkun, joka vie minua kauemmas Sinusta. 

Auta minua muistamaan, uskomaan ja luottamaan siihen, 

että Sinä haluat minulle vain parasta, elämäni kaikilla aloilla, 

ja että on parempi odottaa kärsivällisesti

kuin rikkoa itseään. 

Aamen. 

(Kuva täältä.)