Onneni ei ollutkaan muiden onni

Kaksi vuotta sitten rakastuin ja opin aivan uudella tavalla mitä rakastaminen, toisen eteen tekeminen ja ystävyys tarkoittavat. Rakkauden myötä kasvoi rinnalleni uusi paras ystävä ja parempi puoliskoni. Tunsin hänen täydentävän niitä ominaisuuksia minussa, jotka muuten olisivat vajavaisia. Neljä kuukautta sitten vastasin elämäni tähän mennessä suuriimpaan kysymykseeni "Mennään!!". Vastaus tuli luonnostaan ja se sytytti sisälleni suuren ilon ja lämmön. Vatsan pohjassa kihelmöi samalla kun mieleni täytti varmuus, tätä halusin, haaveilin ja sain. Kahteen vuoteen olemme saaneet kokea paljon hienoja maistiaisia siitä, mitä loppuelämä on tuomassa tullessaan.

Elimme onnellisessa kuplassa jonkin aikaa kihlauksen jälkeen. Kun koitti päivä kertoa vanhemmilleni, sydämeni pamppaili ja mieleni teki perääntyä. Olin valinnut oman tieni, hyvin erilaisen kuin vanhempani olivat minulle toivoneet ja mitä he olivat itse kulkeneet. Kun pääsin heidän eteensä mieleeni kuitenkin tuli rauha; teen oikein. Ensimmäinen reaktio oli positiivinen, vastaan tuli halauksia ja melko onnelliselta näyttäviä hymyjä. Pian kuitenkin huomasin tuottaneeni pettymyksen, suurta sitoutumistani ei pidetty viisaana ikäni takia ja epäilystä tuotti ettemme ole vielä asuneet yhdessä. 

Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi' on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: 'jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä'. 

Ef. 6:1-3

Paavalin kehotus muistuttaa meitä siitä tosiasiasta, että tämä käsky on voimassa vielä uuden liiton aikana. Tuntuu pahalle, etteivät vanhempani seiso valintani takana. Tuntuu etten ollut heille kuuliainen, tuntuu etten kunnioittanut heitä niinkuin minun kuuluisi. Valitsin kyselemättä oman tieni, lähdin suuntaan joka tuntui minusta parhaalle. He pitävät kumppanistani hyvin paljon, mutta silti en osannut tehdä heidän mielensä mukaan. Vanhempani rakastavat minua. He tahtovat aidosti parastani. Rakastan heitä. Rikoin kuitenkin heidän tahtoaan vastaan tietoisesti ja vielä näin suuressa asiassa. Rikoin heitä vastaan, rikoinko Jumalaanikin vastaan?

Avasin nyt kuitenkin omat siipeni, rukoilin, seurasin Jeesusta ja sydäntäni. Tunnen tehneeni oikein. Tunnen meneväni oikeaan suuntaan. Tunnen kipua siitä, etten voi täyttää kaikkia vanhempieni toiveita. Rukoiltuani olen kuitenkin ymmärtänyt ettei Jumalan tahto ole, että tekisin kaiken vanhempieni mielen mukaisesti. Tunteeni vahvistui, että toimin oikein. Voin samalla kunnioittaa vanhempiani, että seurata omaa polkuani. Kuuliaisuuteen ja kunnioittamiseen riittää, että kuuntelen heidän mielipiteitään ja kunnioitan niitä. Riittää että annan heille mahdollisuuden vaikuttaa tekemisiini, mutta minun ei tarvitse antaa heidän päättää. Ensimmäistä kertaa tunnen hallitsevani elämääni ja olevani vapaampi kuin koskaan, vaikka nimettömässä kiilteleekin sormus.

Minä Jane, sinä Tarzan - eli sukupuolirooleista

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja toisista kulttuureista. Joskus ei-niin-kauan-sitten naisen paikka oli nyrkin ja hellan välissä syystä että mies on luotu perheen pääksi. On vielä monessa paikassa, mikä on syvältä. Raamattua on käytetty perusteena naisen alistamiselle vuosikausia - mutta täysin väärin perustein. Nainen ehkä on (jossain tapauksissa) se herkempi osapuoli, mutta mitään kumoamatona paremmuusjärjestelyä ei ole, ihan oikeasti, olemassa.

Minähän olen aviosäädyssä ollut parisen vuotta ja parisuhdearki on täten kohdannut myös meidän lintukotoamme. Kuinka sitten perinteinen ja ei-perinteinen sukupuolijaottelu kohtaavat kaksiossa?

Lähdetäänpä alkuasetelmista. Meidän kummankaan kotona ei ikinä ole painotettu mitenkään kummankaan sukupuolen paremmuutta tai huonommuutta missään. Tiettyjen elämänvaiheitten ansiosta minusta oli teini-ikään mennessä tullut (vihainen) feministi, mitä olen osittain vieläkin. (Tietyt feministien ajamat "vapaudet" eivät kolahda minun arvomaailmaani - siksi arkailen nykyään sanoa olevani feministi. En minä halua rinnat paljaana kulkea vaikka jotkut pössöt haluavatkin).

Arjessa toteutus on hyvin samanlainen kuin kotona opittu, mutta en syytä siitä patriarkaalismia puoliksikaan niin paljon kuin paremman puoliskoni ja omaa luonnettani. Meillä kotona äiti ja mummu opettivat, että talon, talouden ja päätökset hoitaa nainen, mutta niin, että mies luulee pitävänsä johdot käsissään.  Isäni ja isoisäni tuntien se toimi heillä, mutta meillä sama systeemi pyörii niin, että mies tietää minun pitävän ne ohjat käsissäni.

Raamatussa sanotaan, että mies on perheen pää. Monen mielestä (tästä on keskusteltu) miehen tulee näin ollen sanoa se viimeinen sana perhettä koskeviin asioihin, oli kyse sitten lainan ottamisesta tai verhojen värin valinnasta. Keskusteltiin tästä teologisesti miekkoseni kanssa eräs ilta, ja tulimme tulokseen että on myös ihmisiä, joiden parisuhteessa tämä perheen pää on päättänyt että vaimo saa päättää. Ja meillä se toimii - kumpikin on tyytyväisiä. ;)

Jumala on tarkoittanut kummankin sukupuolen, ihan yhtä lailla, elämään ja tekemään asioita Jumalan kunniaksi. Raamatunluku on itselläni vielä kesken, mutta en ole tähän mennessä törmännyt yhteenkään kohtaan, jossa annettaisiin vastakkaiselle sukupuolelle "oikeus" alistaa naista yhtään minkään takia, ei edes sen, että "mies luotiin ensin" (kyllä, olen kuullut tämän väitteen pari kertaa ihan IRL). Etenkin historiallsessa kontekstissa Raamattua on pidetty yhtenä syypäänä naisen huonoon asemaan. Tietyt uskonlahkot saattavat antaa kuvan kristittyjen naisten "paikasta" kotirouvana, mutta todellisuudessa kristityllä naisella on ihan yhtä suuret mahdollisuudet olla mitä vain kuin kristityllä miehellä. Joku haluaa olla kotiäiti, joku toimitusjohtaja, joku jotain siltä väliltä - ja kaikki tämä on Raamatun mukaan okei. Kun Kirjan ottaa kauniiseen käteen ja lukaisee, niin todellisuus ei aina vastaakaan kuultua ja kuvitelmaa.

Gal. 3:26, 28
"Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. -- Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi."

P.S Sopivasti Emma Watsonkin puhui juuri, ja vielä todella hyvin, tasa-arvosta ja feminismistä. Suosittelen lukemaan! (Teksti löytyy täältä YouTube -linkin alapuolelta kaiken Emma Watson-hehkutuksen jälkeen)

P.P.S Ja tämä vastine!