"My love is just waiting to turn your tears to roses"

Hei.

On tullut oltua vähän hiljainen viime kuukausina.

On ollut vaikeaa.

Olen maannut sängyssä täristen yön pimeinä tunteina ja vain rukoillut, että se, mikä minua valvottaa, loppuisi.

Olen päivisin ollut syömättä, pala kurkussa, istunut kädet täristen sohvalla viltin alla ja yrittänyt olla itkemättä.

En ikinä uskonut tämän menevän näin.

Ensimmäisessä postauksessani mainitsin paniikkihäiriöni ja siitä johtuneet ongelmat. Oudot tuntemukset palasivat nyt syksyllä, vaikka kaikki oli hyvin. Silti tuntui, ettei mikään ole hyvin, tai että vaikka olisikin, kohta jokin menisi perustavalla tavalla pieleen. Jokaisen koulutehtävän palautus oli tuskaa, jokainen uutinen sai kylmän hien valumaan otsaltani. Tajusin, että nyt kaikki ei ole ok, sisäisesti. Minulla diagnosoitiin yleinen ahdistuneisuushäiriö. Että kun yhdestä pääsee niin toinen tulee.

Nyt aurinko paistaa jo enemmän, sekä oikeasti että vertauskuvallisesti. Taas koettelemusten jälkeen ymmärtää enemmän. Yksi syy henkiselle romahtamiselle oli, etten antanut itselleni piirun vertaa periksi. Piti olla kympin tyttö ja siinä sivussa täydellinen vaimo ja itsenäinen, vahva nainen. En tiedä, mikä korsi katkaisi kamelin selän, mutta nyt jälkikäteen huomaan yrittäneeni ihan liikaa.

Noina vaikeimpina kuukausina ymmärsin ja sain tietää monia asioita. Ymmärsin, kuinka paljon mieheni rakastaa minua ja että hän on todella valmis kulkemaan rinnallani niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Sain tietää, että kotiväelleni ei ole väliä opintomenestykselläni tai sillä, saanko kandinpaperit nyt vai vuoden päästä. Lähipiirini välittää vain siitä, että voin hyvin ja olen onnellinen. Ja yön rukouksista on ollut apua - kaikki murehtimani asiat ovat selvinneet (paitsi kesätyö, mutta kukapa siitä ei tähän aikaan vuodesta stressaisi. Kaikki aikanaan). Pystyn näillä näkymin aloittamaan ensi syksynä maisteriopintoni kuten suunittelin ja elämä jatkuu vaikka jokin menisi pieleen. Isä on pitänyt huolta ja tulee pitämään jatkossakin - se on varmaa. Minä selviän kyllä.

[Lähde]

Neuvoja nuoremmalle itselleni

Syntymäpäiväni tuli ja meni jälleen kerran, ja koska olen lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä, päätin kirjoittaa listan tähän ikään mennessä tarttuneista neuvoista, jotta nuorempi minäni osaisi ottaa opiksi. ...Tai siis, öö, jotta joku muu voisi ottaa opiksi. No joka tapauksessa aion jakaa tässä neuvoja ja opittuja läksyjä, jotka toivoisin tajunneeni jo vuosia sitten, mutta... You live, you learn, lauloi Alanis Morissette aikoinaan. Elämällähän sitä oppii. Täältä pesee, härifrån tvättas:

- Tämä on ehkä tärkein neuvo: älä pelkää niin kauheasti! Olet niin pelokas, niin usein, niin monesta asiasta, ja kaikki ne pelot ovat olleet turhia. Raamatussa sanotaan 365 kertaa eli vuoden jokaiselle päivälle "älä pelkää", ja suosittelen, että otat onkeesi. Ihan oikeasti, kaikki tulee menemään hyvin. Jos tulee aikoja, jolloin kaikki on huonosti (tai ainakin tuntuu siltä), se on vain väliaikaista ja kohta kaikki on taas hyvin. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon (1. Joh. 4:17-18).

- Tämä on sukulaisneuvo edelliselle: Älä murehdi ja huolehdi kaikesta mahdollisesta niin paljoa koko aikaa. Joillekin asioille et yksinkertaisesti vain mahda mitään. Murehtiminen ei auta, koska kaikki tulee aina järjestymään, usko tai älä. Usko mieluummin.

- Tartu jokaiseen tilaisuuteen, jolloin voisit matkustaa. Toista tilaisuutta ei välttämättä aina tule, ei ainakaan saman ihmisen tai samojen ihmisten kanssa. Jätät pari tällaista mahdollisuutta käyttämättä, mikä harmittaa sinua jälkeenpäin.

- Tiedän, että olet kunnianhimoinen, ahkera ja määrätietoinen, ja haluat palavasti opiskelemaan. Se on ihan okei. Mutta yritä nyt hyvä nainen myös rentoutua välillä äläkä pingota niin kauheasti! Olet vielä niin nuori, joten nauti elämästä NYT eikä "sitten kun pääsen opiskelemaan!" Elämästä on lupa myös nauttia, vaikka ei olisikaan saavuttanut tavoitettaan! Usko tai älä, vielä tulee sekin päivä, kun opiskelu ei olekaan se maailman tärkein asia elämässäsi.

- Vaali ystävyyssuhteitasi, mutta älä yritä väkisin pitää yllä ystävyyssuhdetta, joka on jo hiipumassa tai muuttamassa muotoaan. Jotkut sydänystävät ja parhaat kaverit, joihin nyt olet suunnilleen päivittäin yhteydessä, tulevat hiipumaan aikojen saatossa, ja se on ihan luonnollista. Ystäviä ei voi pitää väkisin, jos molemmat osapuolet eivät halua samaa. Tulet saamaan myös uusia, ihania ystäviä (myös seurakunnasta, jihuu!). Muutamat vanhat kaverit/ystävät, joista et ole kuullut vuosiin mitään, tulevat takaisin kuvioihin, ja voitte jatkaa siitä mihin jäitte silloin muinoin. Kuten sanottu, ystävyyssuhteita tulee vaalia, mutta ei pusertaa väkisin. Joskus ne menevät myös omalla painollaan. Ne menevät, niin kuin niiden on tarkoitus mennä.

- Jos jokin kohdallesi tuleva asia ylipäätään on sellainen, jota pitää väkisin vääntää hampaat irvessä, se ei ole kaiken vaivan ja energian arvoista. Päästä irti aikaisemmin.

- Vähän kiusallinen, mutta ehdottoman tärkeä neuvo: älä jää vellomaan ja ruikuttamaan poikien perään. IHAN OIKEASTI. Jos se ei tykkää, se ei tykkää, etkä sinä voi sille tasan mitään. Jos joku poika pitää sinusta, hän kyllä tekee sen aloitteen ja ottaa yhteyttä! Tulet tuhlaamaan jopa vuosia jonkun tyypin perään haikailuun, ja usko minua, ne haikailuun ja jokaisen moikkailun ylitulkitsemiseen käytetyt vuodet ovat hukkaan heitettyä aikaa.

- Älä ota stressiä siitä, miten vietät vapaa-aikasi. Monesti haluat perjantai-iltana vain käpertyä sohvalle hyvän kirjan, elokuvan tai tv-sarjan (tai jopa virkkuukoukun) kanssa, ja sekin on ihan jees. Mistä voikin johtaa seuraavan ja viimeisen neuvoni...

- Älä anna muiden sanella itsellesi, miten sinun tulisi elämääsi elää. Älä aina usko muiden puheita itsestäsi, koska - tadaa - muut ihmiset eivät aina ole oikeassa. On hyvä kuunnella neuvoja, mutta joskus vain sinä itse tiedät parhaiten, millainen olet ja mikä sinulle on hyväksi.


+ Bonus: Ole vähän lempeämpi ja armollisempi itsellesi. Rakasta itseäsi. Tee usein asioita ihan vain siksi, että ne ovat kivoja ja rentouttavia. 

tl;dr:

Älä pelkää. 
Älä murehdi.
Älä pakota. 
Rakasta.


Muistakaa rakastaa itseänne ja toisianne, rakkaat lukijat!

Ps. Näyttääpä negatiiviselta, kun melkein jokainen neuvo on ÄLÄ-alkuinen. Noooo... Sanoma on kuitenkin positiivinen.