Jumala ei puhu minulle

Otsikon ajatus on aika provosoiva. Ja hävetty. Kukapa kehtaisi myöntää, ettei Kaikkivaltias, Herra, Suurin Rakkaus, puhu minulle. Että Hän ei anna ainuttakaan viestiä minulle, eikä vastaa rukouksiini. Kuinka monelle se kertoisi sitä, ettei ole rakastettu? Kuinka monelle se kertoisi Jumalan välinpitämättömyydestä tai jonkinasteisesta skitsoudesta; miksi Auttajani ei vastaa, vaikka tietää minun tarvitsevan sitä? 

Onko Jumala skitso? Vai olisiko vika sittenkin ihmisessä? Oman kokemuksen myötä voin sanoa, että vika on yleensä, valitettavasti, minussa. Jumalassa ei ole mitään vikaa. Yleensä vain ihmisen taito kuunnella Jumalan ääntä on heikentynyt tämän maailman pyörteessä. Kuinka useasti olisin voinut kuulla Herran äänen, jos olisin hiljentynyt Hänen silmiensä eteen ja keskittynyt kuuntelemaan, mitä sanottavaa  Hänellä on. Ja vaikkei olisi ollutkaan mitään erityistä, olisin voinut huomata, kuinka kaikki on jo sanottu Raamatussa. Se on täynnä Jumalan pyhää sanaa, jonka kautta Hän puhuu minulle aina, kun haluan ottaa sen vastaan. 

Ja eikö juuri tämä hetki tässä, ole Jumalan puhetta minulle. Istun turvallisesti oman kotini sohvalla, liedellä hautuu puuro, ja minulla on hyvä olla. Eikö Jumala haluaisi sanoa minulle, että olet arvokas. Olet rakastettu, minä välitän sinusta. Välitän sinusta niin paljon, että olen antanut sinulle tätä kaikkea materiaalista hyvää ja vielä jotain paljon parempaa, ikuisen elämän Poikani kautta. 

Kiittämättömyys saa kuuroksi Jumalan äänelle. Jos en näe mitään hyvää ympärilläni, enkä ole kiitollinen kaikesta, mitä minulla jo on, minusta tulee kiittämätön ja kuvittelen Jumalan hylänneen minut. Kuitenkin kaikki, mitä minulla on, on valtavaa Jumalan siunausta, Olen saanut enemmän kuin olen voinut kuvitella. Nyt minun tehtäväni on tulla Jumalan eteen, kiittää ja ylistää häntä, ja avata sydämeni hänen äänelleen. 

Siunattua tulevaa viikkoa.

Perustus voi olla vain Jeesus Kristus

Nuoren uskonelämäni varrella olen monta kertaa langennut siihen inhimilliseen ansaan, johon melkein jokainen uskova joskus lankeaa, eli uskon suorittamiseen omilla voimilla. Silloin yrittää rukoilla omilla voimilla, selvitä omilla voimilla, kasvaa uskossa omilla voimilla ja auttaa itse itseään. Se ei ole kuitenkaan se, mitä Jumala sinulta tahtoo. Hän tahtoo olla elämässäsi ja auttaa sinua.

Itse olen konkreettisesti huomannut, että Jumalan avulle tulee todella antautua. Pitää jättää kaikki oma suorittaminen ja omat teot. Tulee hyväksyä se, että ei itse kykene kaikkeen. Sinun tulee tyhjentyä, jotta Jeesus sinussa saisi kasvaa.

"Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju." Ps. 62:6-7

Psalmi kuvaa kauniisti sitä, miten vain Jumala voi olla elämämme perusta, niin että kasvamme Hänen rakkauteensa ja toivoonsa. Meidän tulee odottaa, hiljentyä Jumalan eteen ja kuiskata:"Jeesus, tässä olen ja annan kaiken. Haluan kasvaa sinun Rakkauteesi. Anna minulle Henkeäsi."

Päästä Jumala, Isämme ja Pelastajamme, kokonaan elämääsi ja anna hänen hallita kaikkea. Kuuntele häntä, kun Hän nuhtelee ja neuvoo sinua, ja antaudu Hänen syleilyynsä, kun Hän hellii sinua ilolla ja läheisyydellä.