Joh. 3: 16

Uskomaton nainen

Olen kuullut otsikon sanat lukuisia kertoja kylmällä ja kovalla äänenpainolla. Silloin en ole osannut tehdä jotakin, ymmärtänyt tehdä jotakin tai olen mokannut jotakin. Jotakin, jota isäni minulta odotti ja vaati. Joka kerta petyin itseeni ja lupasin mielessäni, että seuraavan kerran osaan kun isäni pyytää. En silti koskaan tuntunut riittävän. Nuo sanat satuttivat enemmän kuin jokin tavallinen haukkumasana. Olin ollut isälleni pettymys naisena. Ihailin vahvoja naisia ympärilläni, äitiäni ja mummoani. He olivat naisia, joilla oli vahva oma mielipide ja kyky huolehtia muista, mutta silti he olivat herkkiä ja kauniita. Halusin olla kuten he, yhtä menestyksekäs naisena olemisessa.

Sydämeni kääntyi ympäri kun kuulin nuo sanat mieheni suusta minulle osoitettuina. Olinko tuottanut hänelle pettymyksen? Mitä olin tehnyt väärin? Kuitenkin syli jossa olin ja äänenpaino jolla hän sanoi nuo sanat kielivät jotain aivan muuta kuin pettymystä. Nieleskelin hetken ja pohdin hänen sanojensa merkitystä ja viestiä. Tokaisullaan hän halusi ilmaista tyytyväisyyttä ja onneaan. Olinkin onnistunut naisena, naiseudessa. En ollutkaan pettymys. Sydämeeni levisi lämpö. Jumalani oli antanut minulle rukousvastauksen mieheni kautta. Vihaamani sanat muuttuivat suuremmaksi kehuksi kuin olin koskaan aiemmin saanut.

Olin muutoman viikon rukoillut Jumalalta sitä että hän näyttäisi minulle kauneuteni. Sen kauneuden, jota naiset eivät usko itsessään olevan. Rukoilin myös, että Jumalani näyttäisi minulle haavani jota syvällä sisimmässäni kannan, rukoilin tuolle haavalle parannusta. Käännyin näissä asioissa vihdoin Jumalan puoleen ja sain vastauksen, jota en ollut ilman rukousta keneltäkään saanut. Jumala käänti minulle kamalat sanat ihastuttavaksi kehuksi, rakkaudenosoitukseksi. Hän näytti haavan, jonka nuo sanat olivat tehneet ja Hän paranti tuon haavan samoilla sanoilla. Jumala sanoi minulle ensin mieheni kautta "uskomaton nainen" ja sitten vielä myöhemmin rukouksessa nuo sanat uudelleen. Sain kokea suurta lämpöä ja rakkautta Jumalaltamme.

Sinä, sinä nainen siellä - Olet uskomaton. Olet uskomaton nainen! Pyydä Jumalaa näyttämään myös sinulle kauneutesi ja ota tuo lahja vastaan kun hän sitä tarjoaa. Pyydä Jumalaa näyttämään haavasi ja anna hänen parantaa ne. Eheydy, kasva Jumalan naiseksi. Hän haluaa olla suhteessa meihin. Hän haluaa näyttää meille millaisia aarteita me olemme - kunhan me vain pyydänne sitä. Rakasta Herraa Jumalaasi koko mielestäsi ja sielustasi. Rukoilen, että Jumala näyttäisi sinulle kuinka uskomaton nainen oletkaan. Rauhoitu Hänen puoleensa ja kuuntele mitä Hänellä on sanottavaa. Et tarvitese miestä rinnallesi saavuttaaksesi jotain suurta naiseudessa tai naisena olemisessa. Tarvitset vierellesi Jumalan. 

Onneni ei ollutkaan muiden onni

Kaksi vuotta sitten rakastuin ja opin aivan uudella tavalla mitä rakastaminen, toisen eteen tekeminen ja ystävyys tarkoittavat. Rakkauden myötä kasvoi rinnalleni uusi paras ystävä ja parempi puoliskoni. Tunsin hänen täydentävän niitä ominaisuuksia minussa, jotka muuten olisivat vajavaisia. Neljä kuukautta sitten vastasin elämäni tähän mennessä suuriimpaan kysymykseeni "Mennään!!". Vastaus tuli luonnostaan ja se sytytti sisälleni suuren ilon ja lämmön. Vatsan pohjassa kihelmöi samalla kun mieleni täytti varmuus, tätä halusin, haaveilin ja sain. Kahteen vuoteen olemme saaneet kokea paljon hienoja maistiaisia siitä, mitä loppuelämä on tuomassa tullessaan.

Elimme onnellisessa kuplassa jonkin aikaa kihlauksen jälkeen. Kun koitti päivä kertoa vanhemmilleni, sydämeni pamppaili ja mieleni teki perääntyä. Olin valinnut oman tieni, hyvin erilaisen kuin vanhempani olivat minulle toivoneet ja mitä he olivat itse kulkeneet. Kun pääsin heidän eteensä mieleeni kuitenkin tuli rauha; teen oikein. Ensimmäinen reaktio oli positiivinen, vastaan tuli halauksia ja melko onnelliselta näyttäviä hymyjä. Pian kuitenkin huomasin tuottaneeni pettymyksen, suurta sitoutumistani ei pidetty viisaana ikäni takia ja epäilystä tuotti ettemme ole vielä asuneet yhdessä. 

Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi' on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: 'jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä'. 

Ef. 6:1-3

Paavalin kehotus muistuttaa meitä siitä tosiasiasta, että tämä käsky on voimassa vielä uuden liiton aikana. Tuntuu pahalle, etteivät vanhempani seiso valintani takana. Tuntuu etten ollut heille kuuliainen, tuntuu etten kunnioittanut heitä niinkuin minun kuuluisi. Valitsin kyselemättä oman tieni, lähdin suuntaan joka tuntui minusta parhaalle. He pitävät kumppanistani hyvin paljon, mutta silti en osannut tehdä heidän mielensä mukaan. Vanhempani rakastavat minua. He tahtovat aidosti parastani. Rakastan heitä. Rikoin kuitenkin heidän tahtoaan vastaan tietoisesti ja vielä näin suuressa asiassa. Rikoin heitä vastaan, rikoinko Jumalaanikin vastaan?

Avasin nyt kuitenkin omat siipeni, rukoilin, seurasin Jeesusta ja sydäntäni. Tunnen tehneeni oikein. Tunnen meneväni oikeaan suuntaan. Tunnen kipua siitä, etten voi täyttää kaikkia vanhempieni toiveita. Rukoiltuani olen kuitenkin ymmärtänyt ettei Jumalan tahto ole, että tekisin kaiken vanhempieni mielen mukaisesti. Tunteeni vahvistui, että toimin oikein. Voin samalla kunnioittaa vanhempiani, että seurata omaa polkuani. Kuuliaisuuteen ja kunnioittamiseen riittää, että kuuntelen heidän mielipiteitään ja kunnioitan niitä. Riittää että annan heille mahdollisuuden vaikuttaa tekemisiini, mutta minun ei tarvitse antaa heidän päättää. Ensimmäistä kertaa tunnen hallitsevani elämääni ja olevani vapaampi kuin koskaan, vaikka nimettömässä kiilteleekin sormus.

Kutsu lähetystyöhön

Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

Matt. 28:19-20.

Kuulin lähetyskutsun vuosia sitten eräänä kesäpäivänä. Nautin lämpimästä päivästä ja pohdin mitälie. Yht' äkkiä mieleeni kirkastui kysymys "Lähdetkö lähetystyöhön?" ja vastasin siihen kummemmin miettimättä "Tottakai". Olin tuolloin käynyt vasta oman riparini ja olin täysi ummikko uskossa. Mieleeni vain kirkastui tuo kysymys ja vastasin kysymykseen tavalla joka tuntui luontevalle. Helppoa. 

Olin jo myöntynyt pyyntöön kun rupesin miettimään että enhän minä minnekkään maailmalle halua lähteä. Rakastan Suomea, vuodenaikoja ja kaikkea muutakin täällä. En voisi kuvitella viettäväni vuosia ulkomailla, varsinkaan lasten kanssa. En voi uskoa että jättäisin perheeni, ystäväni ja kaikkeni tänne ja lähtisin täysin toisenlaisiin oloihin. Jumala ei avannut minulle ovia lupaukseni jälkeen, unohdin asian ja aikaa kului puoli vuosikymmentä.

Viime kesänä tieni vei riparille, jossa vierailivat lähetystyöntekijät Namibiasta. He kysyivät kaikkien kuullen oliko kukaan kuullut lähetyskutsua; nostin käteni ylös ja kerroin avoimesti vastanneeni kutsuun myöntävästi. Oppitunti jatkui ja lähetystyöntekijät kertoivat työstään ulkomailla, lähetystyön merkityksestä ja erilaisista muodoista. Hämmennyin kuullessani että lähetystyötä voi tehdä Suomessakin kenttätyön tasolla. Näin vihdoin viimein sen suunnan jonne Jumala on minua halunnut kuljettaa. Viime viikkoina olen miettinyt haavettani kirkon nuorisotyöntekijän ammatista. Kevään yhteishakuun näyttää aukenevan kaikunpuolin täydelliseltä tuntuva linja kyseiseen ammattiin. Ehkä tarkoitukseni on kulkea sinne? Ovia aukeaa vähitellen ja lähetystyön liekki kasvaa.

Jos mieleesi nousee kutsu lähetystyöhön niin vastaa siihen rohkeasti. Jää odottamaan ja tartu tilaisuuteen. Tutkimattomat ovat Herran tiet! Kun suurempi voima on mukana niin ei lopputuloksesta voi tulla huono ja lähetystyötäkin voi tehdä niin monella tavalla, että jokaiselle varmasti löytyy jotakin. Tämän blogin kautta voit seurata miun tarinaa kohti lähetystyötä. En tietä minne suuntaan olen menossa ja millä aikataululla, mutta mieli on luottavainen.

Välinpitämättömyys lähimmäiselle

Taivaalta pisaroi taas vettä, ilma on harmaa ja kenkien sisällä hiertää kastuneet ja kylmät sukat. Nostan hupun niskaani, painan kasvoni alas. Välillä vilkuilen kulmien alta ympärilleni, mutta kun näen toisen ihmisen lähestyvän minua lasken taas kasvoni. En halua katsoa toista ihmistä silmiin, tuntuu luonnolliselle katsoa pois. En huomaa vanhusta joka astuu kaupan pihalle tai lapsia jotka taivaltavat reput selässään koulusta kotiin. Katson pois huomaamattani. Kohotan sattumalta kasvojani kun nainen kävelee ohitseni. Hän katsoo suoraan silmiini, hiukan hymyilee ja nyökkää. Hämmästyn niin, etten osaa tervehtiä takaisin. 

Vain kaksi kuukautta sitten yritin tervehtiä kaikkia vastaantulevia ja itkin kotona etten ole tervetullut. Koin pelkoa, surua, jopa tuskaa asiasta. Jostakin niin pienestä ja suuresta asiasta kuin tervehdyksestä. Paasasin täällä kuinka tärkeää hymy vieraalle voikaan olla, paasasin ja sitten unohdin oman ohjeeni. En ajatellut että olisin parempi kuin muut, etteivät sanani koskettaisi minua, tulin vain kylmäksi. Sulkeuduin kuoreeni, valitsin kilvekseni kiireen ja aseekseni sen etten ole kenenkään tuttu. Uhohdin hymyn merkityksen. 

Vasta olin ja olen edelleen tällä paikkakunnalla se kenellä ei ole mitään tai ketään. Vastaan ei koskaan tule tuttuja, vain satunnaisia ihmisiä, jonka muistan ehkä joskus nähneeni jossain. Olen se kenestä ei kukaan välitä. Olen taipunut ja murtunut rooliini. En enää edes yrittänyt hymyillä vastaantulevalle, en enää huomannut mummoa, joka tarvitsisi apua ostosten kantamiseen. En enää huomannut ettei kassatäti toivota hyvää päivänjatkoa.

Kol. 3:8-15 Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista.  Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa. Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. 

Uusi seurakunta, mistä ja miksi?

Ei, en varmasti mene vapaiden suuntien toimintaan mukaan.

En halua etsiä uutta seurakuntaa.

Ei, haluan jäädä kotiin vaikka tiedän tänään olevan seurakunnan toimintaa.

Ehei, en jaksa herätä aamulla messuun.

Ei nyt pysty, liikaa kouluhommia että lähtisin kuuntelemaan gospelia.

Keksin muutomassa kuukaudessa monen monta selitystä sille miksi en etsinyt uudelta paikkakunnalta uutta seurakuntayhteyttä iselleni. Kuulostaako tutulle? Kävin kuitenkin ruskagospelissa kanavassa, jossa opiskelijoita kehotettiin etsimään seurakuntapaikka uudelta paikkakunnalta tai nousemaan entisessä seurakunnassa vastuullisen rooliin. Toiseksi kumppanini ei lopettanut potkimistani seurakuntien suuntaan ennen kun kävelin ovesta sisälle itse. Silloin olotilani ja ilmeeni oli sama kuin yllä olevassa vanhassa piirustuksessani.

MISTÄ? Olen ollut pelkästään luterilaisissa jutuissa mukana, joten aluksi olin varma etten koskaan astuisi mukaan vapaiden suuntien toimintaan. Ev.lut seurakunta ei kuitenkaan tuntunut tarjoavan ikäisilleni mitään, eivätkä opiskelijajärjestöt näyttäneet toimivan täällä. Etsintöjen jälkeen löysin yhteiskristillisen kahvilan, joka tuntui ainoalle mahdolliselle vaihtoehdolle. Olin kovin varauksellinen, marssin kuitenkin sisälle kyseiseen paikkaan. Märkä rätti räpsähti naamalleni kun muut alkoivat rukoilemaan; kielillä, ääneen, ylistäen,… Ennen olin rukoillut lähinnä yksin peiton alla, heh! Olo oli hölmistynyt, ehkä pelästynytkin. Siellä kuitenkin toivotettiin minut sydämellisesti tervetulleeksi ja kun kerroin että voisin osallistua toimintaan myös aktiivisesti vastuullisen roolissa, alkoivat muut pitää minua rukousvastauksena. Astuin tuonne kahvilaan uudelleen ja uudelleen. Olostani tuli koko ajan kotoisampi. Taisin siis jämähtää vapaan suunnan juttuun? Johdatusta mukana? Kotiutumisen ja tutustumisen jälkeen kerron lisää sopeutumisesta ja eroista entisiin ev.lut. seurakuntien iltoihin. Sanonkin teille neuvon; kokeile ennenkun tyrmäät!

ENTÄS MIKSI?! Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä, sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa. Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta, Paavalista, on tullut sen palvelija. 

Kol. 1:12-23

Kaukosuhde

Heippa Taivaan Iskä! En aina ihan ymmärrä tarkoitusperiäsi. Tai sitten huumorintajusi on laskenut monella asteella. Vai kertoisitko mikä järki on saada kaksi nuorta rakastumaan ja sitten pitää ne surkeiden kulkuyhteyksien takana toisistaan? Onko pakko? Mitä suunnittelit varallemme? Tiedät meidän pitävän matkustelusta, mutta mieluummin tekisimme sitä yhdessä kuin aina vain toistemme luo! Pilailetko vain kanssamme? 

Yritän muistaa että tutkimattomia ovat tiesi. En ole koskaan kutsunut esiin aamua tai käynyt meren lähteillä, en tutkinut maan ääriä tai laskenut sen perustuksia. (Job 38) En ymmärrä edes pientä murusta siitä mitä sinä Jumalani ymmärrät. Annan elämäni käsiisi. Tee siis niin miten näet parhaaksi, johdata meitä. Poista katkeruus ja murhe sydämistämme, rohkaise ja lujita meitä. Anna meidän nähdä onni ja ilo. Kiitos että olet antanut meille kyvyn rakastaa ja rinnalleni jonkun johon käyttää tätä kykyä. Aamen.

Oma iltarukoukseni on monen monta kertaa kuulostanut edelliseltä rukoukselta. Hajottaa, hajottaa olla näkemättä rakastaan seitsemään viikkoon. Hajottaa kun aikataulut menevät ristiin, eikä ole toiselle aikaa. Hajottaa kun sovitut jutut eivät onnistukkaan ja ikävä painaa päälle. Hajottaa käydä nukkumaan liian tyhjään sänkyyn ja herätä keskellä yötä huomatakseen ettei toinen olekkaan siinä. Kaikkea tuota ei jaksaisi ellei jälleennäkeminen olisi joka kerta yhtä mieletöntä. Kun huulet hapuilevat toisiaan ensikertaa yli kuukauden tauon jälkeen, kun saan tuntea taas lämpösi ja tuoksusi tai painaa taas kädet yhteiseen rukoukseen.

Nyt kun katson taakseppäin hyvin pian (reilu puoli vuotta on lyhyt aika) loppuvaa kaukosuhdetta nousevat mieleeni muutomat "vinkit" joiden avulla meidän suhteemme kesti läpi talven ja toisenkin. Rukousta, rakkautta ja luottamusta voittaneita ei taida löytyä?

a - aikaa, antakaa itsellenne ja toisillenne aikaa. Älkää unohtako omia harrastuksianne tai juttuja joista nautitte. Vaikka tämän takia toiselle jäisi vähemmän aikaa täytyy muistaa kuka itse on. Toiselle täytyy löytää aikaa myös kiireen keskeltä. Vaikka vain yksittäisen viestin verran keskellä päivää, mutta silloin toinen tietää olevansa muistettu ja huomattu. Tasapaino yhteisen ja oman ajan välille.

- anteeksi, opetelkaa pyytämään ja antamaan anteeksi. Ilman tätä vahvinkin suhde kaatuu. Kun asia on kerran puhuttu ja annettu anteeksi ei sitä myöskään saa enää seuraavan vaikean hetken nostaa esille. 

e - esittele, esittele kumppanisi kavereillesi ja perheellesi. Kaikki jaksavat juttujasi paremmin kun tietävät kenestä puhut. Kumppanisi ei ole myöskään silloin enää mystinen, epäilyttävä tai muuten arveluttava. Muidenkin on helpompi luottaa teihin.

h - huomenta & hyvää yötä, et nuku kanssani, etkä ole ensimmäinen, etkä viimeinen asia jonka näen päiväni aikana. On kuitenkin ihanaa tietää, että aamulla herätessäsi olen ensimmäinen asia jota mietit ja illalla viimeinen asia jonka muistat.

- hemmottelu, isoja juttuja ei tarvita, mutta pari kynttilää ja hieronta piristävät varmasti. Rakkaudentunnustus, kehu tai karkkipussi kaupasta toimivat. Meillä reitti sydämeen taitaa parhaiten mennä vatsan kautta.

k - kirjeet, kun postilaatikkoon tipahtaa käsin kirjoitettu kirje tuntuu kuin kumppani olisi lähempänä. Arkiset asiat, saati rakkaudentunnustukset, tuntuvat paljon merkityksemmisiltä kirjeiden kautta. Ihan sama vaikka niissä kerrottaisiin kaikki samat asiat kuin tekstiviesteillä, kirjeet säilyvät, whatsapin viestit eivät. Kuinka ihanaa onkaan myöhemmin muistella suhteen alkua kirjeiden avulla?

- keskustelkaa ja kuunnelkaa, kun fyysiselle kanssakäymiselle ei välimatkan takia ole mahdollisuutta niin puhukaa. Jos keskustellessa aika rientää kuin siivillä, eikä hiljaista hetkeä tule, niin voisi kuvitella ettei yhdessä olessakaan tule vaikeaa löytää yhteistä säveltä.

l - läheisyys, napatkaa toisenne tiukkaan halaukseen kesken askareiden. Hullutelkaa, nostakaa toisenne ilmaan tai nappaa jalasta kiinni kuin pikkulapsi. Olkaa hellästi sylikkäin ja hengittäkää toisienne tuoksua. Porukassa jaksakaa olla irti toisistanne, mutta kun olette kahdestaan, ette voi olla liian lähekkäin. Tapaamisen aikana täytyy kerätä tarpeeksi läheisyyttä seuraavien viikkojen - jopa kuukausien ajaksi, ennen seuraavaa tapaamista. 

- luottamus, ette voi vakoilla toisianne. Jos kaukosuhteeseen ryhdyt, on vain luotettava. Jos sitä ei ole, kulutatte itsenne ja toisenne loppuun nopeasti. Puhukaa asiat selviksi, käykää edelliset parisuhteet läpi, kertokaa jos mustasukkaisuus yllättää. Olkaa rehellisiä.

n - nopeat puhelut, päivän paras hetki on kun puhelin pirahtaa kummalliseen aikaan ja huomaa rakkaansa soittavan. "Langan" toisesta päästä kuuluu vain kolme sanaa; "Mä rakastan sua", ennen kuin puhelu katkeaa. Seuraavien tuntien aikana on vaikea olla hymyilemättä.

p - päiväkirja näkemisistä, ikävän hetkellä on ihanaa palata menneisiin. Kun kaikki, ensisuudelmasta tavallisiin koti-iltoihin, on kirjoitettu ylös voi palata mihin hetkeen tahansa ja tarkastella suhteen kehitystä. Nähdä ilot ja surut yksissä kansissa ja miettiä mistä kaikesta onkaan selvitty ja pohtia mistä kaikesta vielä tullaankaan selviämään.

r - rakastakaa ja sanokaa se, vaikka tietäisi toisen rakastavan, on se ihana kuulla aina uudelleen ja uudelleen. Tavallaan vain ihan varmuuden vuoksi ja muistuttamaan miksi tätä kaukosuhdetta jaksaakaan jatkaa. Osoittakaa raukkautenne sanoin ja teoin, ks. kohta n.
- rukous, rukoilkaa yhdessä, rukoilkaa erikseen, rukoilkaa toistenne ja suhteenne puolesta. Rukoilkaa johdatusta, rohkeutta ja viisautta. Rukoillessa voit vahvistua uskossa, vahvistaa liittoanne, nostaa puheeksi vaikeita aiheita ja tutustua puolisosi uskoon. Jos tätä tekstiä lukee joku sinkku niin rukoile tulevan kumppanisi puolesta. Toivota hänelle hyvää ja siunaa hänen elämäänsä jo nyt. 

s - seuraava tapaaminen, sopikaa seuraava tapaaminen nähdessänne. Kun on jotain mitä odottaa jaksaakin paremmin. Voi laskea päiviä, huomata että seuraavaan tapaamiseen on vähemmän aikaa kun edellisestä. Ei ole epävarmuutta ja omat menonsa voi suunnitella vapaammin kun se tärkein - eli tapaaminen on jo kalenterissa paikoillaan. 

t - tavallisia juttuja, tehkää tavallisia juttuja, antakaa toisen tutustua siihen tavalliseen arkeenne. Jos aina tekee jotain uutta, hienoa tai jännittävää, ei kumppaniin tutustu siinä hänen omassa ympäristössään. Pahimmillaan kaukosuhdeen loputtua ja sen ihkaoikean tavallisen arjen koittaessa voi valjeta karu totuus...

- treffit, toisaalta tehkää myös niitä molemmille uusia juttuja! Heittäytykää ja katsokaa toisienne reaktio. Sopikaa treffit, menkää keikalle tai vaikka syömään hienosti niin näette taas kumppaninne uudessa valossa. Vaikka olisitte seurusrelleet jo pidempään, niin saa silti treffeille mennä pariskuntanakin. Arjen ja juhlan välille pitää löytää vain se kultainen keskitie. 

y - yöpaita, kun et ole toisen luona, voi tuoksusi olla. Asia kuten likainen yöpaita voi olla maailman ihanin ja lohdullisin asia. Viimeisenä yhteisenä yönä, voi tyttöystävä nukkua pojan puhtaassa yöpaidassa, jota poika voi käyttää tapaamisen jälkeen ja tytölle voi antaa tapaamisen aikana käytetyn paidan. Jonkun mielestä ehkä ällöttävää, miulle lohduttavaa. 

Hymy vieraalle

Taivaalta tippuu muutoma pisara vettä. Tulet kadulla vastaan, katson sinua suoraan silmiin leveä hymy huulillani ja nyökkään. Ilmeesi muuttuu happameksi, et tervehdi takaisin. En anna hymyn kadota huuliltani, vaan tervehdin nyt ääneen. Käännät kasvosi pois ja nopeutat askeleitasi, olen sinulle huomaamattomampaa kuin ilma. Tämä toistuu ihminen ihmisen jälkeen ja hitaasti hymyni hyytyy. Viimein vastaan kävelee nuorukainen, jonka kaulassa roikkuu risti. Tervehdin samoin kuin aiemmin. Surukseni huomaan, että toimit samoin kuin muut. En jaksa enää tulla torjutuksi ja lopetan ihmisten tervehtimisen. Tervehdys takaisin, tai vieno hymy olisi muuttanut päiväni täysin.

Tunnen itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan uudella paikkakunnalla. Käyn kaupassa saadakseni jutella hetken kasvotusten jonkun kanssa, käyn pyöräilemässä nähdäkseni ihmisiä ja pidän parvekkeen ovea raollaan, ettei sisällä olisi niin kamalan hiljaista. Ensin tästä yksinäisyyden (ja itsenäisyyden) tunteesta nautti, mutta vähitellen siitä muodostuu taakka. Ei ole ketään kenen kanssa voisi jutella ilman elektronisia laitteita, hymyt ovat vain hymiöitä ja tärkeätkin keskustelut kirjaimia puhelimen näytöllä. Tunnen olevani yksin, vaikka tiedän ympärilläni asuvan noin 19 216 ihmistä ja vaikka pidän yhteyttä entisen paikkakuntani ystäviin ja perheeseen. 

Kuvitelkaa niiden ihmisten tilanne joilla ei ole ketään. Ne kenellä ei ole perhettä tai ystäviä. Ne kenellä ei ole ketään kenelle soittaa ja kertoa päivän kuulumisia ja hauskoja kommelluksia. Kuinka yksinäinen onkaan kun ei ole ketään kenen kanssa nauraa? Entä sitten kun kukaan vastaantuleva ei edes tervehdi? Jos en saa parikymppisenä siististi pukeutuneena naisen alkuna tervehdyksiä, niin entäs alkoholisoitunut mies tai mummo, joka hädintuskin kykenee liikkumaan ja luo tukoksen kävelytielle? Olemmeko liian kiireisiä vai vain välinpitämättömiä? Oletko koskaan kuvitellut miten paljon yksi hymy tai tarvehdys voi muuttaa lähimmäisen päivää? Ehkä olisi aiheitta.

Matt. 5:41-47 Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta. Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?

Hukun

Jumala, en jaksa enää, hukun tämän kaiken alle. En enää jaksa hengittää, en hymyillä, en nauraa. Jumalaini, missä olet kun sinua huudan, etkö kuule minua, etkö halua kuulla minua? Missä olit kun räpiköin syvemmälle, miksi et kääntänyt suuntaani takaisin matalille vesille, etkö nähnyt mihin olen menossa? Miksi jätit minut yksin? Yritin pidättää hengitystäni veden alla, yritin uida takaisin rantaan, tein kaiken voitavani. Pysähdyin vain hiukan ennen viimeisten voimieni loppua. Rentouduin. En vajonnutkaan syvemmälle. Käänsin kasvoni ja näin sinut, nostit minut pintaan. Jumalani, et ollutkaan hyljännyt minua. En luottanut sinuun, en uskonut sinun suojelevan minua. Kun annoin sinun auttaa, sain vedettyä ensimmäisen henkäykseni ilmaa liian pitkästä aikaan. Olin taas elossa. 

En koskaan täysin menettänyt uskoani, mutta taakkani alla olin romahtaa. En ymmärtänyt että minua kannetaan, en nähnyt ympärillä auttavia käsiä. Surin ainoan sisarukseni sekä isovanhempani kuolemia, kärsin koulukiusaamisesta, eikä ympärillä ei ollut ketään kenellä olisi ollut aikaa kuunnella. On ihme että kuulin Jumalan kuiskaukset ja että tartuin hänen käteensä. Riparin jälkeen löysin paikkani seurakuntanuorien joukosta. Tosin monikossa puhuminen on lähes valheellista, vakiokävijöitä oli vain kaksi, minä ja silloin vielä tuleva paras kaverini. Silti seurakunta alkoi tuntua kodille ja isoskoulutuksen myötä saimme haalittua lisää kävijöitä. Tunsin oloni tervetulleeksi. Ensimmäistä kertaa takanani oli kuunteleva tukijuokko, enkä ollut enää yksin.

Koskettuani pohjaa, opin miltä näyttää kun on paha olla. Pystyin uudella tavalla näkemään ympärilläni murtuneita mieliä. Silmieni avauduttua en enää kyennyt sulkemaan niitä tai kääntämään kasvojani pois. Näin joka puolella ihmisiä jotka kantoivat taakkojaan yksin. Siitä hetkestä asti olen yrittänyt olla ihminen ihmiselle. Olen yrittänyt ojentaa kättäni niille, jotka eivät näe muiden käsiä auttamassa ylös. Olen yrittänyt kertoa, että heitäkin kannetaan. Puoli voittoa saavutetaan pysähtymällä kysymään ja kuuntelemaan mitä lähimmäiselleen kuuluu. Kuitenkaan koko voittoa ei saavuteta tyytymällä vastaukseen "ihan hyvää", vaan kysymällä uudelleen ja odottamalla tarkempi vastaus. Toisen ihmisen kuunnellessa arkipäiväisiäkin kuulumisia kiinnostuneena voi kertoja tuntea olonsa merkitykselliseksi ja tärkeäksi.

Meitä on kehotettu rakastamaan lähimmäistä niinkuin itseään. Siispä meidän kaikkien tulisi ojentaa kurottava kätemme hukkuvaa kohti. Emme yksilöinä kykene auttamaan jokaista niin paljon kun he apua tarvitsisivat. Jokainen kuitenkin pystyy seisahtumaan paikoilleen ja kuuntelemaan hetken, antamaan ihmisille hetken jolloin he tuntevat olonsa merkityksellisille. Illalla painaessamme kätemme ristiin voimme vielä rukoilla noiden ihmisten puolesta. Jos tekisimme kaikki näin, me kaikki voisimme tuntea itsemme huomatuiksi, tärkeiksi, tervetulleiksi. Voisimme jokainen tuntea olomme Siunatuiksi.

Matt: 22:35-39

Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: Opettaja, mikä on lain suurin käsky? Jeesus vastasi: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä käsky on suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.