Mitä rakkaus on?

Nyt paloi käämi. (Pohjaksi tähän tekstiin voitte lukea kirjeen äidiltä lapsilleen täältä. Viittaan siihen välillä.)

Ei varmaan ole yhtään aikuista ihmistä Suomen saatikka yhdenkään Länsimaan kamaralla, joka ei olisi tietoinen 50 Shades of Greysta. Tuosta ihmisen syvimpiä sielun ajatuksia ja romanttisia, herkkiä hetkiä pursuavasta kahden ihmisen kauniin rakkaustarinan kertovasta ihanaakin ihanammasta kirjasta ja elokuvasta, jonka juoni saa jokaisen kirjailijan kihisemään kateudesta.

No. Ihan tekisi mieli kiroilla. 

Edellä kirjoittamani vaikuttaa olevan yleinen mielipide. Ja minua oksettaa. Itse en ole lukenut kirjaa enkä katsonut elokuvaa enkä aiokaan.  Etenkään, kun luin Michelle Lewsenin tekstin, jossa kerrotaan elokuvasta. Ja siksi, etten kaipaa elämääni pornoa missään muodossa.

Olen jo vuosia miettinyt, mikä tätä maailmaa vaivaa, mutta tämä 50 Shades katkaisi kamelin selän. Elokuvaa kaupataan eroottisena rakkaustarinana, vaikka rakkaus on siitä kaukana. Seksistä ja rakkaudesta on tullut keskenään synonyymejä. Naistenlehtijuttu otsikolla "Kuinka parantaa rakkauselämääsi?" ei anna neuvoja terveen parisuhteen ylläpitoon, vaan seksin harrastamiseen. Joka paikassa tingataan ihmisen oikeudesta rakastaa, mutta todellisuudessa puhe on usein ihmisen oikeudesta harrastaa seksiä haluamansa ihmisen tai asian kanssa missä, milloin ja miten vain. Esimerkiksi tämä esineiden kanssa seurustelu. Ennen siitä olisi viety psyykkiseen hoitoon, mutta nykyään mikä tahansa on tervettä ja sallittua mainitsemalla sanat rakkaus ja seksuaalisuus. Luin eilen Deutsch Perfektistä (1/2015) jutun, jossa puhuttiin aikuisten ihmisten oikeudesta harrastaa seksiä sisarustensa tai muiden perheenjäsenten kanssa.

Mitvit?

Media tunkee seksiä joka paikkaan. Seksikkyydestä on tullut uusi musta. Millään muulla ei ole väliä, kunhan näytät ja kuullostat ja vaikutat mahdollisimman seksikkäältä. Paljasta pintaa pitää näkyä ja pitää olla "rohkea". Etenkin, jos olet nainen. Julkkikset puhuvat seksisuhteistaan ja orgasmeistaan ja ensimmäiset asiat mitä naiselta haastattelussa kysytään liittyvät tavalla tai toisella seksiin, rintoihin tai alapäähän. Melkeinpä, vaikka näyttelijätär olisi 12-vuotias. Sitten ollaan niin tekopyhiä että ja kauhistellaan, että mihin tämä maailma on menossa jos joku alle 18-vuotias näyttelijättärenalku  julkaisee itsestään kuvan, jossa makaa sängyllä. Lapsille tuputetaan seksiä ja seksuaalisuutta jo ennen, kuin he sitä siinä kaavassa ymmärtävät kuin mitä se laajimmillaan on. 

[lähde]

Eniten minua ärsyttää se, että seksiä kaupitellaan nimikkeellä rakkaus ja se sidotaan tiiviisti rakkauteen. Rakkaus ja seksi eivät ole synonyymejä. Rakkautta voi olla ilman seksiä. Mieti omalle kohdallesi. Rakastat vanhempiasi, sisaruksiasi, ystäviäsi ja kissaasi, mutta et edes halua ajatella seksiä samassa lauseessa heidän kanssaan. Seksiä voi olla ilman rakkautta. Harvassa ne, jotka pystyvät ja haluavat pidättyä nykymaailman seksitulvassa yhden yön jutuista. Pointsit niille, yksiavioisuus kannattaa. Seksi ilman rakkautta ei sitä paitsi aina tarkoita seksiä, johon kumpikin osapuoli olisi suostuivainen. Silti raiskaus kuvataan 50 Shades of Greyssa suureksi intohimon ja rakkauden osoitukseksi. (Tässä kohtaa viimeistään kannattaa lukea yllämainittu kirje).

Seksi on kyllä osa rakkauselämää parisuhteessa. Mieluiten avioliitossa. Silloin, kun tuntee toisen ihmisen perin pohjin, tietää sekä toiveet, pelot että lempijätskimaun, voi alkaa suunnitella sitä yhteistä kanssakäymistä. Seksi ja seksuaalisuus ovat suurimmalle osalle ihmisistä herkkä asia, jonka saa väärinkäytöllä helposti rikki. Eräs kirjailija sanoi, että seksuaalisuus on kuin puun kaarna - jokainen "seksiseikkailu" jättää siihen viillon, ja kun viiltoja on liikaa, ihminen menee rikki. 

Meidän pitäisi opettaa toisillemme ja lapsillemme, mitä rakkaus todella on. Sitä, että halutaan antaa kaikki toisen puolesta ja suojella toista maailman pahuudelta, vahingolta ja tarvittaessa tältä itseltäänkin. Sitä, että se toinen haluaa pitää sinusta huolen ja suojella myös sinua. Meidän pitäisi opettaa toisillemme ja lapsillemme seksistä. Siitä, mikä sen perimmäinen tarkoitus on, ja etenkin siitä, että vain se on sallittua, mihin kumpikin suostuu ja mikä on kummastakin kivaa. Siitä, että jokaisella on oikeus asettaa rajat siihen, mihin itse haluaa. Ja etenkin siitä, että kumppaneiden lukumäärä, seksikokemusten laji ja määrä ja paikka seksikkyystaulukossa eivät ole ihmisarvon ja rakastettavuuden mittareita. Meidän pitää ihmisinä, miehinä ja naisina, äiteinä ja isinä, täteinä, setinä, kummeina, ystävinä pyrkiä rakentamaan maailma, missä lapset ja nuoret saavat kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi ilman henkistä ja fyysistä kasvua vahingoittavaa mediaseksitulvaa ja missä aikuiset saavat elää ilman omituisia ulkonäköpaineita ja seksiodotuksia tasapainoisissa parisuhteissa.

Saarna loppuu, aamen.

[linkki]