11.2.2015

"My love is just waiting to turn your tears to roses"

Hei.

On tullut oltua vähän hiljainen viime kuukausina.

On ollut vaikeaa.

Olen maannut sängyssä täristen yön pimeinä tunteina ja vain rukoillut, että se, mikä minua valvottaa, loppuisi.

Olen päivisin ollut syömättä, pala kurkussa, istunut kädet täristen sohvalla viltin alla ja yrittänyt olla itkemättä.

En ikinä uskonut tämän menevän näin.

Ensimmäisessä postauksessani mainitsin paniikkihäiriöni ja siitä johtuneet ongelmat. Oudot tuntemukset palasivat nyt syksyllä, vaikka kaikki oli hyvin. Silti tuntui, ettei mikään ole hyvin, tai että vaikka olisikin, kohta jokin menisi perustavalla tavalla pieleen. Jokaisen koulutehtävän palautus oli tuskaa, jokainen uutinen sai kylmän hien valumaan otsaltani. Tajusin, että nyt kaikki ei ole ok, sisäisesti. Minulla diagnosoitiin yleinen ahdistuneisuushäiriö. Että kun yhdestä pääsee niin toinen tulee.

Nyt aurinko paistaa jo enemmän, sekä oikeasti että vertauskuvallisesti. Taas koettelemusten jälkeen ymmärtää enemmän. Yksi syy henkiselle romahtamiselle oli, etten antanut itselleni piirun vertaa periksi. Piti olla kympin tyttö ja siinä sivussa täydellinen vaimo ja itsenäinen, vahva nainen. En tiedä, mikä korsi katkaisi kamelin selän, mutta nyt jälkikäteen huomaan yrittäneeni ihan liikaa.

Noina vaikeimpina kuukausina ymmärsin ja sain tietää monia asioita. Ymmärsin, kuinka paljon mieheni rakastaa minua ja että hän on todella valmis kulkemaan rinnallani niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Sain tietää, että kotiväelleni ei ole väliä opintomenestykselläni tai sillä, saanko kandinpaperit nyt vai vuoden päästä. Lähipiirini välittää vain siitä, että voin hyvin ja olen onnellinen. Ja yön rukouksista on ollut apua - kaikki murehtimani asiat ovat selvinneet (paitsi kesätyö, mutta kukapa siitä ei tähän aikaan vuodesta stressaisi. Kaikki aikanaan). Pystyn näillä näkymin aloittamaan ensi syksynä maisteriopintoni kuten suunittelin ja elämä jatkuu vaikka jokin menisi pieleen. Isä on pitänyt huolta ja tulee pitämään jatkossakin - se on varmaa. Minä selviän kyllä.

[Lähde]