Otsikon ajatus on aika provosoiva. Ja hävetty. Kukapa kehtaisi myöntää, ettei Kaikkivaltias, Herra, Suurin Rakkaus, puhu minulle. Että Hän ei anna ainuttakaan viestiä minulle, eikä vastaa rukouksiini. Kuinka monelle se kertoisi sitä, ettei ole rakastettu? Kuinka monelle se kertoisi Jumalan välinpitämättömyydestä tai jonkinasteisesta skitsoudesta; miksi Auttajani ei vastaa, vaikka tietää minun tarvitsevan sitä?
Onko Jumala skitso? Vai olisiko vika sittenkin ihmisessä? Oman kokemuksen myötä voin sanoa, että vika on yleensä, valitettavasti, minussa. Jumalassa ei ole mitään vikaa. Yleensä vain ihmisen taito kuunnella Jumalan ääntä on heikentynyt tämän maailman pyörteessä. Kuinka useasti olisin voinut kuulla Herran äänen, jos olisin hiljentynyt Hänen silmiensä eteen ja keskittynyt kuuntelemaan, mitä sanottavaa Hänellä on. Ja vaikkei olisi ollutkaan mitään erityistä, olisin voinut huomata, kuinka kaikki on jo sanottu Raamatussa. Se on täynnä Jumalan pyhää sanaa, jonka kautta Hän puhuu minulle aina, kun haluan ottaa sen vastaan.
Ja eikö juuri tämä hetki tässä, ole Jumalan puhetta minulle. Istun turvallisesti oman kotini sohvalla, liedellä hautuu puuro, ja minulla on hyvä olla. Eikö Jumala haluaisi sanoa minulle, että olet arvokas. Olet rakastettu, minä välitän sinusta. Välitän sinusta niin paljon, että olen antanut sinulle tätä kaikkea materiaalista hyvää ja vielä jotain paljon parempaa, ikuisen elämän Poikani kautta.
Kiittämättömyys saa kuuroksi Jumalan äänelle. Jos en näe mitään hyvää ympärilläni, enkä ole kiitollinen kaikesta, mitä minulla jo on, minusta tulee kiittämätön ja kuvittelen Jumalan hylänneen minut. Kuitenkin kaikki, mitä minulla on, on valtavaa Jumalan siunausta, Olen saanut enemmän kuin olen voinut kuvitella. Nyt minun tehtäväni on tulla Jumalan eteen, kiittää ja ylistää häntä, ja avata sydämeni hänen äänelleen.
Siunattua tulevaa viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti