"Luota!"
Heräsin eräänä aamuna niin, että tämä sana oli
ensimmäinen asia mielessäni. Se ei ollut pelkkä sana - se oli kehotus,
rohkaisu, muistutus. Sana luota kumahteli mieleni ja sydämeni sopukoissa niin vahvasti, että tiesin sen olevan Jumalalta.
Tämä
läksy on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Miksi aika ajoin on
vaikeaa luottaa Jumalan huolenpitoon, vaikka Hän sanassaan lupaa
huolehtia kaikista tarpeistamme? Miksi on niin helppoa lähteä hosumaan
yksin, omassa voimassa, vaikka tietää että Isän hoitaessa kaikki menee
paljon paremmin? Mä hoidan, mä hoidan. Jos nyt vielä kokeilen ensin
yksin. Ei tässä rukousta tarvita. Suomalainen menee läpi harmaan kiven
silloinkin, kun kiven voisi kiertää.
Olen
saanut viime aikoina huomata, että usein ne yksinkertaisimmat opetukset
ja käskyt ovat Raamatussa vaikeimpia sisäistää. Kuten "luota". On
helpompaa koko ajan tehdä
jotain kuin jättää murheensa ja koko elämänsä Isän käsiin, koska silloin
tuntuu siltä, että MINÄ ITSE kontrolloin elämääni. Minulla on siis
ainoastaan illuusio siitä, että ohjaan tätä laivaa, vaikka käytännössä
Jumala huolehtii kurssista, peräsimestä ja karikkojen väistämisestä.
Niin: on helpompaa tehdä itse kuin luottaa.
Mutta luottamisessa
on suuri siunaus. Kun heittäydymme Herran huolenpidon varaan, siitä
tulee niin suuri ilo ja rauha, ettei sitä saa omista ponnisteluista. Ja
voi sitä riemua, kun kaikki kääntyy loppujen lopuksi paljon paremmaksi
kuin mihin olisi omassa voimassa kyennyt!
Luota siis
tänäänkin! Voit aloittaa pienistä asioista, ja ennen pitkään isojakin asioita on helpompaa antaa Jumalan hoidettavaksi. Tätä opettelen itsekin edelleen joka päivä,
mutta onneksi minun Opettajani on itse kärsivällisyys.
Luotan siihen, että kesä tulee aikanaan.
♥
VastaaPoistaKiitos :) Sydämiä sullekin! ♥
Poista