Ensimmäisen kerran aloin oikeasti miettiä omaa paikkaani ja tehtävääni tässä maailmassa keväällä 2012. Näin silloin elokuvan Les Misérables, ja se teki minuun odottamattoman syvän ja vahvan vaikutuksen. Pieni kapinallinen sisälläni heräsi.
Tunnekuohu laantui aikanaan ja keskityin intensiivisesti inttilesken murheisiin. Yllättäen aloin nähdä unia, joissa jossain tilanteessa laulan kovalla äänellä ihmisjoukon keskellä laulua "Do you hear the people sing?". Uni toistui hieman eri muodoissa, ja koska minulla on taipumusta enneuniin, aloin miettiä sen tarkoitusta. Aloin miettiä, miten voisin itse vaikuttaa. Barrikadeille en ollut kiipeämässä, sillä en usko väkivallan minkäänlaiseen positiiviseen vaikutukseen missään tilanteessa. Liityin erään puolueen paikallisosastoon, ja unet lakkasivat hetkeksi. Koin, että tehtäväni on vaikuttaa politiikan kautta maamme ja maailmamme tilanteeseen.
Seinä tuli vastaan nopeammin kuin odotin. Kävi ilmi, että edetäkseni tällä polulla minun olisi pitänyt suunnilleen viisivuotiaasta asti toimia aktiivisesti poliittisissa nuorissa, tuntea puoli eduskuntaa ja olla valmis omasta, laihasta opiskelijan pussista maksamaan junalippuja matkustaakseni pitkin Suomea erinäisiin poliittisiin tapahtumiin. Opiskelin kaiken lisäksi aivan väärää alaa poliittista uraa ajatellen.
Sain eräänä iltana idean tämän blogin perustamisesta. Olen aina ollut omasta mielestäni hyvä kirjoittamaan, mutta en uskonut pystyväni aloittamaan tämän kaltaista blogia yksin, saati pitämään sitä pystyssä. Poliittisen vaikuttamisen sijasta halusin tuoda omaa tarinaani ja ajatuksiani julki samalla kertoen Jumalasta ja uskosta. Sain tuulta purjeisiin näiden neljän muun bloginpitäjän positiivisesta suhtautumisesta tähän projektiin, ja tässä sitä ollaan. :)
En ole vieläkään kuitenkaan varma siitä, mitä minulta odotetaan. Ehkä tarkoitukseni on kirjoittaa ja rohkaista ihmisiä, ehkä löydän paikkani tulevan työni kautta, ehkä jotain muuta. Uskon, että vaikkei minua ole sittenkään ehkä tarkoitettu karismaattiseksi puoluejohtajaksi eikä välttämättä kirjailijaksikaan, on minun varalleni olemassa Suunnitelma. Ei sitä yhtenä päivänä vain herää valmiina. Vaikka kärsivällisyyteni on yhtä pitkä kuin oravalla, täytyy vain yrittää odottaa.
Sillä aikaa voin olla erilainen nuori ja kristitty kapinallinen, seisoa ristilippu kädessä kuvitteellisella barrikadilla ja todistaa enemmän tai vähemmän kovaan ääneen sellaista Totuutta, jonka suuri osa ihmisistä haluaa kieltää ja hiljentää.
 |
| Pieni loppumuistustus. |
Hieno juttu, hieno blogi! :)
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista