Välinpitämättömyys lähimmäiselle

Taivaalta pisaroi taas vettä, ilma on harmaa ja kenkien sisällä hiertää kastuneet ja kylmät sukat. Nostan hupun niskaani, painan kasvoni alas. Välillä vilkuilen kulmien alta ympärilleni, mutta kun näen toisen ihmisen lähestyvän minua lasken taas kasvoni. En halua katsoa toista ihmistä silmiin, tuntuu luonnolliselle katsoa pois. En huomaa vanhusta joka astuu kaupan pihalle tai lapsia jotka taivaltavat reput selässään koulusta kotiin. Katson pois huomaamattani. Kohotan sattumalta kasvojani kun nainen kävelee ohitseni. Hän katsoo suoraan silmiini, hiukan hymyilee ja nyökkää. Hämmästyn niin, etten osaa tervehtiä takaisin. 

Vain kaksi kuukautta sitten yritin tervehtiä kaikkia vastaantulevia ja itkin kotona etten ole tervetullut. Koin pelkoa, surua, jopa tuskaa asiasta. Jostakin niin pienestä ja suuresta asiasta kuin tervehdyksestä. Paasasin täällä kuinka tärkeää hymy vieraalle voikaan olla, paasasin ja sitten unohdin oman ohjeeni. En ajatellut että olisin parempi kuin muut, etteivät sanani koskettaisi minua, tulin vain kylmäksi. Sulkeuduin kuoreeni, valitsin kilvekseni kiireen ja aseekseni sen etten ole kenenkään tuttu. Uhohdin hymyn merkityksen. 

Vasta olin ja olen edelleen tällä paikkakunnalla se kenellä ei ole mitään tai ketään. Vastaan ei koskaan tule tuttuja, vain satunnaisia ihmisiä, jonka muistan ehkä joskus nähneeni jossain. Olen se kenestä ei kukaan välitä. Olen taipunut ja murtunut rooliini. En enää edes yrittänyt hymyillä vastaantulevalle, en enää huomannut mummoa, joka tarvitsisi apua ostosten kantamiseen. En enää huomannut ettei kassatäti toivota hyvää päivänjatkoa.

Kol. 3:8-15 Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista.  Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa. Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. 

Hyvää isänpäivää Jumala!

Hei Jumala, tyttäresi on täällä. Anteeksi, etten ole ehtinyt antaa sinulle aikaa jokaisesta päivästäni, en ole muistanut kertoa kuulumisiani tai kiittää kaikesta siitä hyvästä jota olet minulle antanut. Kiitos siitä että olet taivaallinen isäni ja että saan aina käpertyä rakkauteesi ja levätä väkevien käsiesi suojassa. Kiitos siitä että olet luonut minut juuri tälläiseksi. 

Siunaa myös isääni, joka kulkee täällä maan päällä. Kiitos ajasta jota olen hänen kanssaan saanut viettää, kiitos niistä asioista joita hän on tehnyt puolestani. Auta minua arvotamaan häntä vielä enemmän, auta minua kertomaan hänelle tunteeni ja kiittämään kaikesta kasvotustenkin. Kiitos, että sain taas palata eteesi, kiitos että olet ottanut minut tyttäreksesi. Aamen.

-Palaamisiin, Jenni

-----------------------

Rakas Taivaan isä, toinenkin tytär täällä. Kiitos siitä, että olet aina läsnä elämässäni ja autat minua eteenpäin. Kiitos siitä, että saan olla lapsesi eikä minun tarvitse sinun silmissäsi "kasvaa aikuiseksi", vaan saan olla niin lapsi kuin kulloinkin tuntuu.

Kiitos siitä isästä, jonka olet minulle tänne maan päälle antanut. Siunaa isää ja anna hänelle paljon voimia ja Sinun tukeasi arkeen, etenkin silloin kun on vaikeaa, sillä hän antaa puolestaan tukeaan ja voimia meille muille. Auta meitä perheenjäseniä olemaan isälle samanlainen Taivaan lahja kuin hänkin on meille. Aamen. 
-Kiittäen Anna

-----------------------

Rakas iskä, tahdon myös omasta puolestani kiittää. Kiitos lohdutuksestasi ja sylistäsi joka on aina auki. Kiitos, että olet siunannut minua perheellä ja kodilla. Kiitos että joka päivä minulla on vaatteet jotka pukea ja ruokaa jolla täyttää vatsani. Kiitos rakkaudestasi ja kiitos että jaat sitä myös lähimmäisteni kautta.

Kiitos siitä, että kun olen rikkonut, et ole huutanut etkä sättinyt. Kiitos että aina olen saanut palata luoksesi. Anna myös omalle isälleni viisautta, kärsivällisyyttä ja voimia. Kiitos että olen saanut niin ihanan isän. Muistuta minua kiittämään hänestä joka päivä. Aamen. 
-Rakkaudella Viida

-----------------------

Rakas Isäni, kiitos kaikesta. Kiitos elämästä. Kiitos terveydestä. Kiitos kaikista läheisistä ja rakkaista - perheenjäsenistä, sukulaisista, ystävistä. Kiitos siitä, että olet auttanut ja kuunnellut, aina. Kiitos, että Sinä et koskaan minua jätä etkä hylkää, vaikka koko maailma kaatuisi.

Kiitos, että olet suojellut ja varjellut minua niin paljolta. Kiitos, että olet varjellut silloinkin, kun en ole neuvojasi noudattanut. Kiitos ehtymättömästä lempeydestäsi ja rakkaudestasi, joita minä en voi koskaan ansaita. Kiitos, että olet ollut myös maallisen isäni korvikkeena, koska en häntä erinäisistä syistä tunne.  Kiitos, että saan olla Sinun oma prinsessasi, Kuninkaan tytär - rakastettu, vaalittu ja tärkeä - nyt ja aina. Aamen. 
- Tyttäresi Mirjami

Omaa paikkaa etsimässä

Kaikki vuodet yläasteikäsestä lukioon olen vain edennyt "virran" mukana. Hyvällä päättötodistuksella lukioon, lukiosta yliopistoon mielenkiintoisen aineen perässä.

Ensimmäisen kerran aloin oikeasti miettiä omaa paikkaani ja tehtävääni tässä maailmassa keväällä 2012. Näin silloin elokuvan Les Misérables, ja se teki minuun odottamattoman syvän ja vahvan vaikutuksen. Pieni kapinallinen sisälläni heräsi.

Tunnekuohu laantui aikanaan ja keskityin intensiivisesti inttilesken murheisiin. Yllättäen aloin nähdä unia, joissa jossain tilanteessa laulan kovalla äänellä ihmisjoukon keskellä laulua "Do you hear the people sing?". Uni toistui hieman eri muodoissa, ja koska minulla on taipumusta enneuniin, aloin miettiä sen tarkoitusta. Aloin miettiä, miten voisin itse vaikuttaa. Barrikadeille en ollut kiipeämässä, sillä en usko väkivallan minkäänlaiseen positiiviseen vaikutukseen missään tilanteessa. Liityin erään puolueen paikallisosastoon, ja unet lakkasivat hetkeksi. Koin, että tehtäväni on vaikuttaa politiikan kautta maamme ja maailmamme tilanteeseen.

Seinä tuli vastaan nopeammin kuin odotin. Kävi ilmi, että edetäkseni tällä polulla minun olisi pitänyt suunnilleen viisivuotiaasta asti toimia aktiivisesti poliittisissa nuorissa, tuntea puoli eduskuntaa ja olla valmis omasta, laihasta opiskelijan pussista maksamaan junalippuja matkustaakseni pitkin Suomea erinäisiin poliittisiin tapahtumiin. Opiskelin kaiken lisäksi aivan väärää alaa poliittista uraa ajatellen.

Sain eräänä iltana idean tämän blogin perustamisesta. Olen aina ollut omasta mielestäni hyvä kirjoittamaan, mutta en uskonut pystyväni aloittamaan tämän kaltaista blogia yksin, saati pitämään sitä pystyssä. Poliittisen vaikuttamisen sijasta halusin tuoda omaa tarinaani  ja ajatuksiani julki samalla kertoen Jumalasta ja uskosta. Sain tuulta purjeisiin näiden neljän muun bloginpitäjän positiivisesta suhtautumisesta tähän projektiin, ja tässä sitä ollaan. :)

En ole vieläkään kuitenkaan varma siitä, mitä minulta odotetaan. Ehkä tarkoitukseni on kirjoittaa ja rohkaista ihmisiä, ehkä löydän paikkani tulevan työni kautta, ehkä jotain muuta. Uskon, että vaikkei minua ole sittenkään ehkä tarkoitettu karismaattiseksi puoluejohtajaksi eikä välttämättä kirjailijaksikaan, on minun varalleni olemassa Suunnitelma. Ei sitä yhtenä päivänä vain herää valmiina. Vaikka kärsivällisyyteni on yhtä pitkä kuin oravalla, täytyy vain yrittää odottaa.

Sillä aikaa voin olla erilainen nuori ja kristitty kapinallinen, seisoa ristilippu kädessä kuvitteellisella barrikadilla ja todistaa enemmän tai vähemmän kovaan ääneen sellaista Totuutta, jonka suuri osa ihmisistä haluaa kieltää ja hiljentää.

Pieni loppumuistustus.

Uusi seurakunta, mistä ja miksi?

Ei, en varmasti mene vapaiden suuntien toimintaan mukaan.

En halua etsiä uutta seurakuntaa.

Ei, haluan jäädä kotiin vaikka tiedän tänään olevan seurakunnan toimintaa.

Ehei, en jaksa herätä aamulla messuun.

Ei nyt pysty, liikaa kouluhommia että lähtisin kuuntelemaan gospelia.

Keksin muutomassa kuukaudessa monen monta selitystä sille miksi en etsinyt uudelta paikkakunnalta uutta seurakuntayhteyttä iselleni. Kuulostaako tutulle? Kävin kuitenkin ruskagospelissa kanavassa, jossa opiskelijoita kehotettiin etsimään seurakuntapaikka uudelta paikkakunnalta tai nousemaan entisessä seurakunnassa vastuullisen rooliin. Toiseksi kumppanini ei lopettanut potkimistani seurakuntien suuntaan ennen kun kävelin ovesta sisälle itse. Silloin olotilani ja ilmeeni oli sama kuin yllä olevassa vanhassa piirustuksessani.

MISTÄ? Olen ollut pelkästään luterilaisissa jutuissa mukana, joten aluksi olin varma etten koskaan astuisi mukaan vapaiden suuntien toimintaan. Ev.lut seurakunta ei kuitenkaan tuntunut tarjoavan ikäisilleni mitään, eivätkä opiskelijajärjestöt näyttäneet toimivan täällä. Etsintöjen jälkeen löysin yhteiskristillisen kahvilan, joka tuntui ainoalle mahdolliselle vaihtoehdolle. Olin kovin varauksellinen, marssin kuitenkin sisälle kyseiseen paikkaan. Märkä rätti räpsähti naamalleni kun muut alkoivat rukoilemaan; kielillä, ääneen, ylistäen,… Ennen olin rukoillut lähinnä yksin peiton alla, heh! Olo oli hölmistynyt, ehkä pelästynytkin. Siellä kuitenkin toivotettiin minut sydämellisesti tervetulleeksi ja kun kerroin että voisin osallistua toimintaan myös aktiivisesti vastuullisen roolissa, alkoivat muut pitää minua rukousvastauksena. Astuin tuonne kahvilaan uudelleen ja uudelleen. Olostani tuli koko ajan kotoisampi. Taisin siis jämähtää vapaan suunnan juttuun? Johdatusta mukana? Kotiutumisen ja tutustumisen jälkeen kerron lisää sopeutumisesta ja eroista entisiin ev.lut. seurakuntien iltoihin. Sanonkin teille neuvon; kokeile ennenkun tyrmäät!

ENTÄS MIKSI?! Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä, sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa. Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta, Paavalista, on tullut sen palvelija. 

Kol. 1:12-23