Minä Jane, sinä Tarzan - eli sukupuolirooleista

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja toisista kulttuureista. Joskus ei-niin-kauan-sitten naisen paikka oli nyrkin ja hellan välissä syystä että mies on luotu perheen pääksi. On vielä monessa paikassa, mikä on syvältä. Raamattua on käytetty perusteena naisen alistamiselle vuosikausia - mutta täysin väärin perustein. Nainen ehkä on (jossain tapauksissa) se herkempi osapuoli, mutta mitään kumoamatona paremmuusjärjestelyä ei ole, ihan oikeasti, olemassa.

Minähän olen aviosäädyssä ollut parisen vuotta ja parisuhdearki on täten kohdannut myös meidän lintukotoamme. Kuinka sitten perinteinen ja ei-perinteinen sukupuolijaottelu kohtaavat kaksiossa?

Lähdetäänpä alkuasetelmista. Meidän kummankaan kotona ei ikinä ole painotettu mitenkään kummankaan sukupuolen paremmuutta tai huonommuutta missään. Tiettyjen elämänvaiheitten ansiosta minusta oli teini-ikään mennessä tullut (vihainen) feministi, mitä olen osittain vieläkin. (Tietyt feministien ajamat "vapaudet" eivät kolahda minun arvomaailmaani - siksi arkailen nykyään sanoa olevani feministi. En minä halua rinnat paljaana kulkea vaikka jotkut pössöt haluavatkin).

Arjessa toteutus on hyvin samanlainen kuin kotona opittu, mutta en syytä siitä patriarkaalismia puoliksikaan niin paljon kuin paremman puoliskoni ja omaa luonnettani. Meillä kotona äiti ja mummu opettivat, että talon, talouden ja päätökset hoitaa nainen, mutta niin, että mies luulee pitävänsä johdot käsissään.  Isäni ja isoisäni tuntien se toimi heillä, mutta meillä sama systeemi pyörii niin, että mies tietää minun pitävän ne ohjat käsissäni.

Raamatussa sanotaan, että mies on perheen pää. Monen mielestä (tästä on keskusteltu) miehen tulee näin ollen sanoa se viimeinen sana perhettä koskeviin asioihin, oli kyse sitten lainan ottamisesta tai verhojen värin valinnasta. Keskusteltiin tästä teologisesti miekkoseni kanssa eräs ilta, ja tulimme tulokseen että on myös ihmisiä, joiden parisuhteessa tämä perheen pää on päättänyt että vaimo saa päättää. Ja meillä se toimii - kumpikin on tyytyväisiä. ;)

Jumala on tarkoittanut kummankin sukupuolen, ihan yhtä lailla, elämään ja tekemään asioita Jumalan kunniaksi. Raamatunluku on itselläni vielä kesken, mutta en ole tähän mennessä törmännyt yhteenkään kohtaan, jossa annettaisiin vastakkaiselle sukupuolelle "oikeus" alistaa naista yhtään minkään takia, ei edes sen, että "mies luotiin ensin" (kyllä, olen kuullut tämän väitteen pari kertaa ihan IRL). Etenkin historiallsessa kontekstissa Raamattua on pidetty yhtenä syypäänä naisen huonoon asemaan. Tietyt uskonlahkot saattavat antaa kuvan kristittyjen naisten "paikasta" kotirouvana, mutta todellisuudessa kristityllä naisella on ihan yhtä suuret mahdollisuudet olla mitä vain kuin kristityllä miehellä. Joku haluaa olla kotiäiti, joku toimitusjohtaja, joku jotain siltä väliltä - ja kaikki tämä on Raamatun mukaan okei. Kun Kirjan ottaa kauniiseen käteen ja lukaisee, niin todellisuus ei aina vastaakaan kuultua ja kuvitelmaa.

Gal. 3:26, 28
"Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. -- Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi."

P.S Sopivasti Emma Watsonkin puhui juuri, ja vielä todella hyvin, tasa-arvosta ja feminismistä. Suosittelen lukemaan! (Teksti löytyy täältä YouTube -linkin alapuolelta kaiken Emma Watson-hehkutuksen jälkeen)

P.P.S Ja tämä vastine!