23.2.2016

Ihmissuhteista, osa 2: miksei se soita?

Seuraavan blogitekstin kehoitan lukemaan pilke silmäkulmassa. ;)

Rohkenen nyt antaa lausunnon, josta moni itsenäinen suomalainen nainen ei tule pitämään, vaan älähtää ärtymyksestä: kyllä se poika/mies tekee aloitteen, jos on kiinnostunut.

Siskot, puhun teille nyt omasta kokemuksesta. Vaikka se kaksilahkeinen flirttailisi ja olisi kuinka ihana, mutta ei pyydä sinua johonkin kahden kesken, hän
a) ei vain ole tarpeeksi kiinnostunut
b) on jo varattu, mutta haluaa pimittää sen (ikävä kyllä tätäkin tapahtuu).

Tykkäsittepä siitä tai ette, mies ei ole koskaan liian ujo pyytämään treffeille. Tunsin joskus hyvin ujon ja hiljaisen pojan, joka kuitenkin onnistui keräämään rohkeutensa ja pyytämään minua treffeille kasvotusten. Reeeespect! Lisäksi, jos miehellä on mitkä tahansa mahdollisuudet saada sinuun yhteys (Facebook, Instagram, Twitter ym.; sama työpaikka, koulu tai seurakunta, yhteinen tuttu, you name it), hän tulee käyttämään sitä. Sinun ei siis tarvitse hermoilla sitä, että ehkä se ei saanut sitä viestiä (kyllä sai), ehkä sillä on niin kiire, ettei se ehdi kysyä (ei ole), ehkä ufo sieppasi hänet (ei siepannut). Tämän tajuaminen otti valtavan taakan pois omilta harteiltani.

Vakavasti puhuen, lopeta kaikki itsesyytökset. Ei kannata vatvoa ja vatuloida jotain keskustelunpätkää päässään loputtomiin ja miettiä, että mitä mä sanoin väärin, koska jos se poika tai mies on kiinnostunut sinusta oikeasti, et yksinkertaisesti voi sanoa mitään väärää. On opittava luottamaan toiseen ihmiseen ja hyväksymään se, ettei kaikki ole omissa käsisäsi - niin ärsyttävältä kuin se tuntuukin. Koska jos jotain pitää pakottaa, siitä ei hyvää tule.

Kyse on myös kunnioituksesta. Selkeä kommunikaatio ja miehen selkeästi ilmaisemat aikomukset tarkoittavat, että hän kunnioittaa sinua. Kunnioitusta EI ole se, että hän pyytää sinua baariin tulevan viikon sunnuntai-iltana, ja lähettää pyynnön Facebookin kautta keskellä yötä. Kunnioitusta EI ole se, että kun pyydät myöhemmin, että tapaisitte mieluummin sittenkin päiväsaikaan, tämä herrashenkilö sanoo "emmä jaksakaan lähtee, mennään joku toinen kerta", mutta toista kertaa ei koskaan tule.

Tietäkää arvonne. Älkää suostuko mihin hyvänsä vain siinä pelossa, että se (uskovaksi itseään kutsuva) mies jättää sinut. Muistakaa, että olette Jumalan prinsessoja, jotka ansaitsevat vain parasta. Jos mies ei sen mukaan kohtele teitä, kyseessä ei ole prinssi vaan sammakko.


Edit: Jos sinä olet kokenut poikkeuksen, joka vahvistaa säännön, ole hyvä ja jaa kokemuksesi kommenteissa!

9 kommenttia:

  1. Näin läheltä löytyy ujouspoikkeus! :D Aviomieheni ei olisi varmaan ikinä uskaltanut pyytää minua treffeille. Syitä useampia. Se keräsi kaksi tuntia rohkeutta kysyäkseen minulta koulussa, mitä meillä on kaksoistunnin jälkeen. :'D
    Joten minä siirsin ensimmäisenä nappulaa. Nyt kohta 6 v yhdessä. :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eikä miten ihana juttu, Anna! ♥♥ Loppupeleissähän pääasia on se, että aloite tehdään - ei niinkään se, kuka sen tekee. :) Siunausta teille kyyhkyläisille!

      Poista
  2. Toi on niin totta, mitä kirjoitat! Olen niin monet kerrat keksinyt kaikenlaisia tekosyitä, miksei mies ota yhteyttä, vaikka jokaikinen kerta syy on ollut kiinnostuksen puute.

    Oikeasti, jos on tarpeeksi ihastunut johonkuhun, kykenee vaikka mihin ihan näin omalla kokemuksella! Kerroin äskeisen postauksen kommenteissa tästä erittäin ikävästä tapauksesta, jossa jouduin koko luoka poikien kiusaamaksi sen takia, että menin paljastamaan tunteeni yhdelle pojalle. Sen jälkeen meni viisi vuotta niin, että aina, kun olin ihastunut pyrin peittämään sen mahdollisimman hyvin, ettei kukaan huomaisi. Häpesin tunteitani niin paljon. Noh, sitten viime kesänä ihastuin korviani myöten enkä vain yksinkertaisesti pystynyt olemaan tekemättä asialle mitään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mäkin oon harrastanut tota peittelyä! Tutulta kuulostaa. Mutta kummasti sitä tosiaan kielen- ja näppäimenkannat aukeavat, kun tuntee tarpeeksi isosti. ;) Oot rohkea!

      Poista
  3. Vaikka oletkin kirjoittanut tämän pilke silmäkulmassa, siinä on varmasti paljon totta. Olen itse kamppaillut paljon juuri tämän nimenomaisen asian takia. Olen luonteeltani aika kärsimätön, joten en kovin mielelläni odota miehen aloitetta, vaan toimin mieluumin itse. Lähes joka kerta olen kuitenkin saanut huomata, että miehen treffeille kysymättömyys on johtunut kiinnostuksen puuttesta eikä pakkien saaminen tietenkään kovin mukavalta tunnu.

    Viime aikoina olen toden teolla pohtinut tätä aloiteasiaa. Jos rehellisesti kysyn itseltäni, toivoisinko, että mies olisi nimenomaan se, joka tekisi aloitteen suhteeni, vastaisin kyllä. Treffeille pyytämisessä on aina kyse riskin ottamisesta, ja haluan todella miehen, joka on valmis laittamaan itsensä likoon vuokseni. Jos mieheltä ei rohkeus edes treffeille pyytämiseen riitä, miten hän kykenee rakastamaan minua uhrautuvasti kuten Kristus rakasti seurakuntaa.

    Tapasin puoli vuotta sitten kristillisessä opiskelijaillassa mukavan miehen ja jostain syystä minulle tuli heti sellainen olo, että hän olisi minusta enemmänkin kiinnostunut. Asia kuitenkin unohtui aika nopeasti, koska häntä ei näkynyt kiireiden takia siellä pitkään aikaan. Muutenkin olin itse kiinnostunut eräästä toisesta ja emmin ikäeroamme. Nyt viimeisen parin kuukauden aikana mies on kuitenkin toden teolla alkanut lähestyä minua. Hän hakeutuu viikottaisissa opiskelijoiden illanvietoissa aina seuraani, hymyilee ja katsoo minua merkitsevästi (muutkin huomaavat tämän) ja laittelee muutenkin minulle viestiä (kyselee kuulumisia ja olenko tulossa sinne ja tänne). Kaikista näistä kiinnostuksen merkeistä huolimatta se kaikista tärkein eli treffeille kutsuminen on edelleen tekemättä. Nyt, kun olen myös ihastunut häneen, huomaan kärsimättömyyteeni heräävän. Olen kyllä yrittänyt kaikin tavoin osoittaa hänelle kiinnostustani, ja kertonut, että minusta olisi mukava nähdä. En tiedä, mitä hän odottaa? Ehkä treffeille pyytäminen on vain ajan kysymys tai sitten hän pitää minusta vain kaverina. Olen harkinnut kysyväni suoraan, missä nyt mennään, mutta emmin vielä päätöstäni. Kyse ei ole rohkeuden puutteesta, vaan siitä, onko se viisasta tai todella sitä, mitä haluan. Miehen arvostus nousisi huimasti, jos hän olisi se, joka saisi tehtyä ratkaisevan liikkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kaksi ensimmäistä kappaletta olivat kuin suoraan omasta päästäni! Juurikin näin :)

      Mitä tuohon sinua lähestyneeseen mieheen tulee, niin huh, hankala sanoa. Olen itsekin ollut saman tyyppisessä tilanteessa muutaman kerran. Vaikuttaa siltä, että ainakin toistaiseksi hän vain haluaa tutustua suhun paremmin ja ehkä samalla puntaroi, että tykkääkö susta enemmän kuin kaverina. Voi tosiaan olla, että mies vielä kerää rohkeutta ratkaisevan siirron tekemiseen - tai sitten ei. Jos olet jo sanonut selvin sanoin, että susta olisi mukavaa nähdä häntä (ja viestittelette usein!), en oikein usko, että voit tehdä tällä hetkellä mitään enempää tai paremmin. Pallo on nyt hänellä.

      Toisaalta en rohkaise sua passivoitumaan täydellisesti ja vain odottamaan, koska rajansa kaikella! Vastavuoroisuus on näissä asioissa myös tärkeää. Jos samaa meininkiä jatkuu vielä viikkoja tämän kommentin jälkeen, kysyisin jo sinuna suoraan, että mitä hän haluaa susta. Silloin ko. miehellä on tilaisuus näyttää todelliset aikeensa, eli joko hän: 1) ilahtuu siitä, että otit asian puheeksi, myöntää olevansa susta kiinnostunut romanttisesti ja ehdottaa tapaamista kahden kesken, tai sitten 2) hän alkaa empiä ja sanomaan jotain tämän tyylistä: "sun kanssa on tosi kivaa, mutta..." "haluan kyllä hengailla sun kanssa, mutta..." "eikö me vain voitais jatkaa tätä hengailua/jutustelua/viestittelyä..." jne. jne. Nykyään olen sitä mieltä, että suoratkin pakit ovat kivempia kuin jatkuva eessun taassun-hengailu, joka ei etene mihinkään. Sulla on oikeus tietää, mitä tyyppi haluaa susta, että voit tarvittaessa jatkaa eteenpäin eikä sulla mene turhaa energiaa murehtimiseen.

      Muistan itse joskus viestitelleen tiuhaan yhden miehekkeen kanssa, jonka kanssa myös näimme aina välillä, ja aina meillä oli kivaa. Hän ei kuitenkaan koskaan ehdottanut treffejä tai halunnut nähdä kahden kesken. Jossain vaiheessa sitten rohkaistuin kysymään asiaa suoraan ja kundi sanoi, että hän haluaa olla vain kavereita, ja tieto helpotti. Sen jälkeen vähensin viestittelyni hänen kanssaan minimiin (vain pakolliset asiat), etten toivonut turhia.

      En siis väitä, että sulla on sama tilanne! Yritän vaan tässä sanoa, että selkeys on nannaa :) Onnea ja siunausta!!

      Poista
    2. Niin, kaikista mahdollisista merkeistä huolimatta en kuitenkaan voi lopulta olla varma, mitä toinen minusta haluaa, kun hän ei ole mitään suoraan sanonut. Ja olet oikeassa siinä, että loppujen lopuksi epävarmuus syö energiaa eniten. Pakkien saaminen ei tietenkään ole mukavaa, mutta mieluumin totuuden kuulee heti, kuin vasta tuhannen vuoden odottelun ja toivomisen jälkeen. Silloin voi rauhassa mennä eteen päin eikä jäädä odottamaan toisen osapuolen aloitetta, jota ei kuitenkaan koskaan tulisi.

      Olen nyt vakavasti harkinnut monesta näkökulmasta, että tarttuisin härkää sarvista ja ottaisin asian esille hänen kanssaan. Täytyy kyllä sanoa, että jos hän pakit antaisi, olisin TODELLA hämmentynyt. Miksi kaikki tämä vaivannäkö vuokseni, jos ei ole enempää kuin kaverina kiinnostunut...?

      Ja täytyy sanoa, että tuo "olisi kiva nähdä" -kommentti oli hyvin nopea väliheitto, joten en ole ns. asiasta tehden hänelle kertonut, että haluaisin nähdä, joten en sinänsä vielä vetäisi tuosta liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Suoraan sanottuna pelottaa ihan hirveästi, mitä sieltä tulee, mutta kuten todettu; mieluumin kuulen totuuden heti. Eihän se totuus siitä muuttuisi miksikään, vaikken sitä tietäisi ja jatkaisin odottelua. Voin kertoa miten kävi. ;)

      Kiitos paljon! Samoin!

      Poista
    3. Heipä hei!

      Vaikka olinkin vielä toissapäivänä aika varma siitä, miten aion toimia, unohdin kuitenkin sen tärkeimmän eli rukoilemisen asian puolesta. Rukoilin Jumalalta viisautta ja neuvoa -ja Hän vastasi minulle. Nyt tiedän, että minun tulee odottaa miehen aloitetta. Voin luottaa ja uskoa siihen, että hän sen totisesti tekee, JOS on minusta oikeasti kiinnostunut. Ja, jos treffeille kysyminen jäisi siitä kiinni, ettei hän vain yksinkertaisesti uskaltanut kysyä, niin jääköön sitten. En jaksa enää yhtäkään saamatonta kaveria. :D Kyllähän se vähän niin on, että jos sitä rekeä lähtee itse vetämään, sitä saa vetää loppuun saakka. Kuitenkin suurin toiveeni olisi saada mies, jolla olisi aloitekykyä ja rohkeutta ottaa tilanne haltuunsa. :)

      Tämä päätös todella rauhoitti mieltäni. Uskon, että Herralla on varattuna mulle juuri joku sopiva -ehkä hän voi olla jopa tämä mies. Suosittelen myös sinua rukoilemaan todella asian puolesta. Jumala haluaa neuvoa ja auttaa meitä. :)

      Poista
    4. "Rukoilin Jumalalta viisautta ja neuvoa -ja Hän vastasi minulle. Nyt tiedän, että minun tulee odottaa miehen aloitetta. Voin luottaa ja uskoa siihen, että hän sen totisesti tekee, JOS on minusta oikeasti kiinnostunut. Ja, jos treffeille kysyminen jäisi siitä kiinni, ettei hän vain yksinkertaisesti uskaltanut kysyä, niin jääköön sitten. En jaksa enää yhtäkään saamatonta kaveria. :D"

      Hei jes Anonyymi, MAHTAVAA!! Just näin! Rukous on aina paras tapa toimia, koska Herran ohjauksessa ei voi mennä vikaan :) Kun sulle vielä tuli rauha asiasta, niin se on varmasti oikein.

      Tosi hienoa kuulla, ei muuta kuin ihanaa ja ennen kaikkea rauhantäyteistä kesän jatkoa sulle! ;)

      Poista